Sivun alkuun

 

Helvi Jousmäki

Sappeen asumukset ja niiden asukkaat noin sadan vuoden  ajalta

lähtien Luopioisten rajalta 

 

1. Laholinna

  Itsellinen Elsa Juhontytär Lager siirtyi lapsineen 1890-luvulla asumaan Heikkilän maalle nähtävästi juuri mökkiin, joka tunnetaan nimellä Laholinna. Hän oli syntynyt Längelmäellä 4.3.1850 ja tullut Luopioisista Sappeeseen Tervalle palvelukseen vuonna 1870. Tervalta hän siirtyi Eerolaan ja 1870-luvulla Hannulaan ja sieltä Hutilaan.  

  Elsalle syntyi 26.8.1871 tytär Amanda ja 1.6.1875 Aleksanteri. 1900-luvun alun luettelossa Aleksanterista käytetään nimeä Santeri Heino ja todetaan, ettei olinpaikkaa tiedetä. Amanda Elsantyttärelle syntyi kaksi poikaa, Jussi ja Heikki. Kylällä Amandaa sanottiin ”Elssan Mantaksi” tai ”Laakerin Mantaksi”. ” Semmonen pienehkö vanha, harmaa ihminen se oli. Taloissa se kävi jottain tekemässä ja kehräs”, muistelee Veikko Heinonen. Heikki käytti äitinsä sukunimeä Lager. Hän lähti Sappeesta maailmalle. 

   Juho eli ”Elssan Jussi”  oli sukunimeltään Syrjä. Laholinnan lähellä oli yksi maantien monista porteista. Tämä ”Punanen portti” oli punaiseksi maalattu. Siinä oli pituutta kolme metriä, hirsiset paalut ja vahvat saranat. Veikko Heinonen muisteli, miten Syrjän Jussi pikkupoikana piti Koivusen tykönä silmällä, milloin saattoi avata portin kulkijoille. Siitä hän sai aukaisupalkan. Aikuisena hän kuljetti pientä matkustajalaivaa, jonka omisti  K.L.Vehoniemi. Laiva kulki samaa reittiä, jota aiemmin olivat kulkeneet isommat laivat Jouttesselältä Onkkaalan suuntaan. Juho Syrjä oli Laholinnan viimeinen asukas. Hän käytti itsestään nimitystä ”Laholinnan prinssi”. Siitä lienee peräisin myös asumuksen nimitys. Mökistä ovat olemassa enää viimeiset lahonneet jäänteet nykyisen hiihtokeskukseen menevän tien risteyksessä. Rakennuksessa on ollut alimpana tuohikatto, joka päälle on myöhemmin laitettu muunlainen kate. Mirjami Hakala muistelee, miten Syrjän Jussin pirtin seinät oli taidokkaasti tapetoitu sanomalehdillä.

 

2. Ahola

  Ahola on isossajaossa 1833 kuulunut Pietilän maihin ja lohkottu siitä itsenäiseksi tontiksi vuonna 1919. Päärakennus on mansardikattoinen talo aivan maantien varrella. Siinä ovat asuneet Kaarle Rikhard Koivunen (30.11.1888 – 7.4.1965) ja vaimonsa Vilhelmiina (3.5.1884 – 23.3.1967). Pariskunnalla oli kaksi poikaa Aaro ja Aarne. Molemmat olivat autonkuljettajia. Talo on nyt seuraavan polven vapaa-ajan asuntona. Veikko Heinonen muistelee ”Kallea ja Miinaa”: ”Kalle teheskeli mettätöitä. Ja sitten se oli loppuaikoina valtion mettänhoitajana. Minäkin ostin siltä valtion mettästä tuulikaatoja sillon, kun rakennettiin Onnelaa.”  Aholalla on ollut käytössään mäkiuuni maantien vastakkaisella puolella. Se tuhoutui 1960-luvulla, kun kiviä vietiin muuhun käyttöön. 

 

3. Kaarisilta  

  Uusimpia sappeelaisia on Poukkasen perhe, Minna, Jouko, Timo ja Heidi. Jouko Poukkanen on Sappeen hiihtokeskuksen toimitusjohtaja. He asuivat aiemmin Aurinkosappeessa laskettelurinteen alapuolella, mutta rakensivat vuonna 2002 kotinsa  lähemmäksi kyläkeskusta. 

 

4. Juulinaho

  Juulinaho on Hannulan maatalousyhtymän omistama. Sen rakensi vuonna 1967 Ida Jousmäki s. Hannula (18.8.1912-8.8.2000) eläkeajan asunnokseen. Nykyään siellä asuu vuodesta 2001 alkaen Helvi Jousmäki. 

  Nimitys Juulinaho on epävirallinen ja otettu vasta hiljattain uudelleen käyttöön, kun tuli ilmi alueesta 1800-luvulla käytetty nimitys. Sappeen ruodun sotamies Johan Simonpoika Juhl ( 1777 – 15.2.1861) asui siinä kohdin sotilastorpassaan Hannulan maalla. Hän oli itse raivannut aholle peltoa, jossa viljeli perunaa. Kun sanomalehti Helsingfors Tidningar  marraskuussa 1850 luetteli kaikki silloin vielä elossa olleet Suomen sodan veteraanit, se totesi 73-vuotiaan Juhlin olleen raitis ja työteliäs: ”Har är ännu ganska kry. Genom nykterhet och arbetsamhet har han sparat hop en liten penning.” Johan Juhl oli kahdesti aviossa. Ensimmäinen vaimo oli pälkäneläinen Anna Matintytär s. 7.6.1779. Tämä kuoli vesipöhöön 75-vuotiaana 21.10.1854. Juhl solmi vielä uuden liiton Helena (Leena) Kaprielintyttären kanssa s. 14.8.1816. Tämän mainitaan olleen Humalojan kannattajia, myöhemmin vahvasti evankelisen liikkeen. Johanin kuoltua 1861 puoliso muutti ensin asumaan Rantalan maalle, sitten vuonna 1894 Tommolan kylään asumaan sisarensa Eeva Kaprielintyttären kanssa. Helena Juhl kuoli 3.2.1907. 

 

 

  5. Vuorenalus

  Juho Kustaanpoika Vuorinen s. 21.1.1864 oli Kustaa Aataminpoika Kallionpään ja Justiina Juhontyttären  poika. Vaimo Marjaana Kustaava oli syntynyt Luopioisissa 4.4.1864.  He asuivat aluksi itsellisinä 1890-luvulla Hannulan maalla, muuttivat aivan vuosisadan lopulla Hutilan maalle. Laura Nieminen on kertonut vierailleensa tässä Vuoristen mökissä lapsena. Se oli Rappukallion alla vuoren syrjässä. Mökki oli rakennettu multatöyrylle. Kiviä ei ollut edes perustuksena. Mökissä oli vain eteinen ja pirtti. Pirtissä oli ”hirveän iso muuri”. He muuttivat Hannulan maalle ennen vuotta 1909. Juho Kustaanpoika rakensi Halmeen tontille mökin. 

 

6. Halme

  Laura Nieminen kertoi Juho Kustaanpoika Vuorisen ja vaimonsa Marjaanan vieneen vanhasta mökistään Rappukallion alla kaiken mahdollisen tarveaineiksi uuteen Halmeen mökkiin. 

  He lunastivat palstan itsenäiseksi vuonna 1923. Juhon ja Marjaanan lapsia olivat Juho  2.9.1887, Heikki 18.10.1889, Sipi 15.2.1892, Matti 24.10.1894, Hugo 2.2.1897, Vihtori 25.2.1900 ja Leena 4.8.1903. Heikki Juhonpoika oli palveluksessa ensin Eerolassa, sitten ainakin vuoden 1908 Rantalassa. Hän muutti myöhemmin Sahalahden Tursolaan. Vanhin pojista Juho muutti Sappeesta 1903, mutta palasi myöhemmin ja rakensi puolisonsa Miinan kanssa mökin Mäkipään toiseen laitaan Heikkilän maalle.  (Kts.  no 17)      

  Marjaana Vuorisen mäkiuuni on edelleen tallella Sappeentien varrella. Marjaana kävi myös pullakauppaa. Helvi Leppänen s. Terva muistelee, miten hän lapsena poikkesi ostamaan Vuoriselta munkkeja:”äiteni kanssa kun mentiin, saatiin markalla kaks munkkia Vuorisen Marjaanalta. En minä muista, että se olis tollai käyny kaupalla niitä kuin Pippa-Anni, mutta kyllä sen täyty niitä hakkee kans jostain. Vanhalla markalla sai kaks munkkia.  Se oli kiva syödä mennessä, kun oli pitkä matka neljä kilometriä mennä hakkeen sieltä mettältä lehmät ja tuoda tota vuorta pitkin kotio.”

  Marjaana kuoli 1950-luvun alussa. Hänen jälkeensä asukkaaksi tuli ”rappari” Arvo Vanhala. Hiukan myöhemmin mökkiin muutti myös hänen äitinsä Hilma Vanhala. äitinsä  kuoltua Arvo asui tontilla 1970-luvulla tapahtuneeseen kuolemaansa asti, loppuvuodet parakkimaisessa rakennuksessa samalla tontilla. Halme oli vuosia asumattomana, kunnes vuonna 1982 sen osti Taito Terva. Hän rakensi paikalle uuden hirsitalon, jossa on vuosien mittaan asunut useita vuokralaisia. 

 

7. Kulmala 

Hammarén

Kulmalan vanha hirsinen rakennus on edelleen Sappeentien varrella. Entisistä asukkaista tunnetaan ainakin Maria Hammarén, joka oli syntynyt Pälkäneellä 4.12.1858. Hän oli paremmin tunnettu nimellä ”Hamariinin Maija”. Rippikirjojen mukaan hän asui itsellisenä Hannulan maalla vuodesta 1888.  Hänellä oli poika Juho s. 9.2.1887. Juho muutti Sappeesta 1903. Vuonna 1922 Maria lunasti Kulmalan palstan omaksi. Helena Hannula (1910-1991) on muistellut, että mökin ohi kulkevaa tietä sanottiin hänen lapsuudessaan Hamariinin tanhuaksi. Talon takana olevaa aluetta sanottiin Katajistoksi kasvustonsa mukaisesti. Aino Hannula (1906-1998) kertoi, että Hamariinin Maija oli yksi soutajista, kun häntä soudettiin Fredrik Vähäojan omistamalla kahden airoparin veneellä kasteelle kirkolle marraskuun alussa 1906. ”Ja Maija kulki sillai, kun se ihmisten apteekkiasioita toimitti. Se kävi muutonkin monta kertaa, kun sillä oli hyvä muisti. Se kävi kävellen ympärismain. Toimitti kylän asioita.”

Koponen

  Joskus ennen sotaa Kulmalan rakennuksessa asui Sinaida Salosen muistelun mukaan Maria Koponen- niminen naisihminen. Juhani Koskinen muistelee kertomuksia ”Koposen Maijasta”, joka kiersi myös Salmentakana taloissa kehräämässä.

Järvinen

   Janne Järvinen oli Kulmalan seuraava asukas. Hän oli naapurissa asuvan Oskari Järvisen veli.  Janne lienee ollut rauhallinen mies. Ainakin Aino Hannula muisteli aikaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin Hannulaan oli ostettu sodankäynyt ja ilmeisen itsepäinen valakkahevonen. ”Janne Järvinen ajo sillä hevosella. Ja se olis sitä tohon riihen riiman etteen sitä vähän niinkun likemmäks ajanu. Mutta kun se tahto seisoo, niin se seiso. Ei se saanu sitä kuormaansa likemmäks, tartti varrota. "Kuhvaa siinä nyt kun kuhvaa" hoki Janne itteksensä. Janne puhu sille hevoselle. Sen tartti varrota se viis minnuuttia, ennenkun se sai sen taas tulleen etteenpäin.”

Jääskeläinen

  Sotien jälkeen talossa asui lyhyen ajan Karjalasta evakkona tullut Jääskeläisen perhe. 

Senjälkeen talo oli vuosia asumattomana. 

Pöllä

  1950-luvun alkaessa Kulmalaan muutti inkeriläissyntyinen Pöllän perhe, Sofia Pöllä ( 14.9.1875 – 10.2.1966), Maria Pöllä (2.5.1900-26.3.1988) ja Helena Jänis (24.1.1910-6.2.1994). Helenan pieni tytär Maria kuoli pian perheen saavuttua Suomeen (14.10.1941-30.11.1945). Hiukan myöhemmin Kulmalaan muutti myös  Sofian poika Matti Pöllä (7.8.1903 -18.9.1979). 

Hörkkölä

  Vuonna 1960 asukkaat lunastivat palstan suuremmaksi ja sille rakennettiin uusi päärakennus entisen läheisyyteen. Samalla tontin nimeksi tuli Hörkkölä. Talossa asuu nykyään Matin poika Antti Pöllä. 

 

8. Kallionpää/Kalliopää

  Kustaa Aataminpoika Kallionpää oli lyhyen ajan Hannulan torppa. Torpparina oli 1860-luvun rippikirjoissa Kustaa Aataminpoika Kallionpää s. 20.11.1821 Pälkäneellä. Edellisellä vuosikymmenellä hänet mainitaan itsellisenä. Vaimo Justiina Juhontytär oli syntynyt Luopioisissa 15.4.1819.  He tulivat 1840-luvun puolivälissä palvelukseen Hutilaan, sitten Pietilään. 1852-58 rippikirjoissa heidät on merkitty asuviksi Heikkilän maalla, nimen edessä on tosin merkintä ”Hannula inh.” eli Hannulan itsellinen. 

  Kaksi lapsista oli syntynyt Luopioisissa Serafia 30.5.1841 ja Maija 30.8.1846. Sappeessa syntyivät Cesilia eli Silja 2.12.1849 , Heikki 29.4.1858, Juho 21.1.1864.  

Kustaa Kallionpää kuoli 27.4.1907 ja Justiina 27.1.1910.  Ida Jousmäki s. 1912 muisteli kuulleensa lapsena Kalliopään vanhasta parista, joista toinen oli kuuro, toinen sokea. ”Kalliopään vaari”  oli kuitenkin vielä 1900-luvun alussa käynyt riihitöissä Hannulassa. Aino Hannula kertoi kuulleensa eräästä riihiaamusta, jolloin Miina Salonen naapurista oli yhdessä muiden tyttöjen kanssa nukkunut pakarihuoneessa. ”Ne nukku siinä vanhassa pakarihuoneessa ja vaari tuli jo neljältä. Likat kun kuuli, että vaari tullee, niin siinä oli kauheen suuri muuri ja muurille meni portaat, askelet. Ja siellä oli, vaikka olis maannu siellä. Ne meni sinne piiloon. Vaari kun tullee pakariin ja näkkee, että sänky on tyhjänä. Se oli uskovainen mies ja sillä oli tapana siunata. Sillonkin se luki siunauksia ja sano sitte päälle, että "likatkin on menny Jumalan nimmeen." Sehän oli semmonen, että kun meidän äitekin tuli tähän talloon, äite ei tuntenu sitä vaaria. Se sano, että anna kätes tänne. äite pelkäs sitä outoo miestä. Mutta se otti sen kälen ja luki siunauksen. Siunas kun se tähän talloon oli emännäks tullu. Ja se oli äilestä niin kaunista, että vielä vanholla päivilläänkin se mulle sitä kerto.”  

  Serafia muutti Luopioisiin 1856. Maria avioitui entisen sotilaan Heikki Simonpoika Piikin kanssa s. 29.4.1842 Pälkäneellä. (kts. no 12) 

Juho meni naimisiin Marjaana Kustaavan kanssa, joka oli kotoisin Luopioisista. He ottivat sukunimen Vuorinen (kts no 6) 

Vierula

  Silja Kustaantyttärellä  oli edellisestä aviosta tyttäret Kustaava Joonaantytär s. 8.7.1871 Luopioisissa, Alma Maria syntyi Pälkäneellä 2.6.1876, samoin Miina 9.2.1880.  Silja avioitui itsellisen ja lesken Heikki Mikonpoika Vierulan kanssa vuonna 1884. Tällä oli aviosta Maija Stiina Saarantyttären s. 1843 kanssa lapset Matilda s.4.12.1868, Heikki Aukusti s.12.4.1871, Kustaava s. 6.4.1873 ja Oskari s.2.9.1877.  Silja ja Heikki Mikonpojan yhteisiä lapsia olivat Amanda s. 7.2.1885, Kalle 16.9.1888 ja Hilma 20.10.1891. 

  Silja Vierula hallitsi kätilöntaidot, niin myös hänen sisarensa Maija Piik. Aino Hannula on kertonut pikkuveljensä syntymästä 1918 ja ”Silja-mummun” siunauksesta: ”Kun se oli saanu sen kapaloon, niin se käski meidät kaikki lapset sinne äiden huoneeseen ja laitto sen lapsen äiden viereen ja se luki siinä Isä meidän ja Herran siunauksen. Me lapset katteltiin siinä. Se oli minusta nin kaunista.” 

Järvinen , Nieminen

  Silja ja Heikki Vierulan lapsista Amanda (1885-26.8.1966)  avioitui Oskari Järvisen (1875 – 1946) kanssa ja jäi Kalliopään asukkaaksi. He rakensivat 1920-30-luvulla uuden päärakennuksen. Hellevi Salosen tallettaman tiedon mukaan ensimmäinen mökki oli lähempänä maantietä.

  Tila lunastettiin itsenäiseksi 1920-luvun alussa. Lainhuudatukset olivat  14.9.1922 Cesilia Vierulalle  (reknro 6/7) ja 8.2.1923 Oskari ja Amanda Järviselle (reknro 6/4). 

Amandalla oli poika Kalle Jalmari Nieminen (8.6.1907- 11.1.1980).

Tämä avioitui Laura s. Eerolan kanssa s.18.8.1910 . He asuivat Kallionpään tontilla omassa asunnossaan.

 

9. Vähä-oja 

Vähä-ojan torpan rakennukset olivat Hannulan maalla lähellä nykyisen Ojan rajaa.  Rakennuksista ei enää ole jäänteitäkään. 1830-luvulla torpparina oli Pälkäneellä 1794 syntynyt  Juho Martinpoika. Vaimo Anna Benjamintytär s. 21.2.1796 oli niinikään paikkakuntalainen. Tyttäriä olivat Maija s. 25.1.1827 ja Eeva 13.2.1831. Juho Martinpoika kuoli 1847. Maija oli lähtenyt palvelukseen Hutilaan 1845. 

Eeva-tytär avioitui Reinhold Juhonpojan  kanssa vuonna 1850. Tämä oli syntynyt 4.8.1827 Pälkäneellä ja muutti Vähäojaan torppariksi Tervalta, jossa hän oli ollut renkinä. Heille syntyi Juho Fredrik 31.8.1849, Amanda 20.2.1851, Maria 11.4.1854, Juho Reinhold 2.6.1856 ja Eeva Liisa 27.9.1858. Tyttäristä Amanda Reinholdintytär  avioitui 1872 Matti Eerolan kanssa ja siirtyi sinne talon emännäksi. Puolison kuoltua 1883 hän avioitui 1887 Kustaa Juhonpoika Helanderin kanssa.  

  Juho Fredrik Reinholdinpoika (31.8.1849 – 12.4.1923) toi Vähäojaan puolison Amalia Jeremiantyttären ( 21.3.1843 – 19.1.1906). Amalialla oli tytär Alina s.1870.  Juho ja Amalia saivat Aino Marian 1872, Matildan 1873, Kustaavan 1875, Juhon 1877, Amandan 1880, Kallen 1882, Heikin 1885 ja Anna-Liisan 1887. Lapsista Heikki kuoli muutaman päivän ikäisenä, Matilda 20-vuotiaana, Anna-Liisa 22-vuotiaana. Amandalle syntyi  Olga Maria 1902 ja Anna Agata 1907. Kustaavalla oli tytär Anna Kustaava 1898. Jokipolven torppari Juho Kustaa Hutila avioitui Kustaavan kanssa 1901. Juho Fredrikinpoika ja puolisonsa Liisa muuttivat 1900 Kukkolan kylään, josta ostivat talon. Vähäojalla oli neliairoinen kalastusvene 1900-luvun alussa. 

  Vuosien 1866-81 rippikirjoissa on merkitty Hannulan maalla asuvaksi itsellinen, leski Heta Matintytär Oja, joka oli syntynyt 6.2.1809 Sahalahdella. Hän oli saattanut muuttaa Luopioisista, koska poika Erkki oli siellä syntynyt 15.5.1851. Pälkäneellä syntyi Heikki 27.3.1854 ja tytär Saara Liisa 17.9.1858. Heta Matintytär kuoli 16.12.1875. 

10. Oja 

  Ojan tontti on entisen Vähäojan maita. Vuonna 1920 Matti Oja lunasti alueen itsenäiseksi. Hän asui perheineen vanhassa Vähä-Ojan talossa rakentaessaan  nykyisen päärakennuksen 1920-luvun lopulla.  

  Matti Oja (30.8.1887 -27.11.1950) oli kotoisin Sappeesta ja  puolisonsa Hilda (4.4.1879 – 31.10.1955) Sahalahdesta. Perheessä oli lapsia Anna, Suoma, Eeva (1920-95), Väinö (1906-1976), Yrjö, Kalle ja Viljo (1913-1939). Viljo kaatui talvisodassa. Anna avioitui Kustaa Perkiön kanssa ja muutti Ohvenolle. Eeva meni naimisiin Olavi Nissin kanssa ja he muuttivat Kalvolaan. Väinö avioitui Hilda Salon kanssa ja muutti Salmentaka. Yrjö muutti Sahalahden Tursolaan puolisonaan Aini s. Tuominen, heidän lapsiaan Matti, Pekka, Maija ja Ulla. Kallen puoliso oli Asikkalasta Kerttu s.Silvenius, heidän lapsiaan Pertti, Lasse ja Matti. 

  Ennen 1930-luvulla tehtyä uutta maantietä tie kulki Ojan ja Korpelan rajalla Ojan päärakennuksen ja saunan alapuolelta, siis järven puolelta. 

  Nykyään Ojan tontti on jaettu kahtia, nimiltään Vähä-Oja ja Oja. Sekä vanhemmat että uudemmat rakennukset ovat vapaa-ajan asuntoina. Toinen puoli on Yrjö Ojan perillisten, toinen Kallen perillisten. 

 

11.  Moisio 

 Korpela

  Itsellinen Juho Kustaa Korpela s.30.9.1840 tuli Luopioisista vaimonsa Serafiina Heikintyttären kanssa s.6.12.1841. Lapset syntyivät Pälkäneellä: Kalle 14.9.1874, Amanda 2.10.1877, Juho 22.5.1880 ja Aukusti 7.9.1884.  Perhe asui 1890-luvulla Eerolan maalla, josta 1897 muuttivat Heikkilän maalle Moisioon. Juho Kustaa kuoli 11.7.1905, Serafiina 2.4.1929. 

Aukusti Juhonpoika Korpela oli 1901 renkinä ensin Hartikkalassa, sitten Hannulassa, Hutilassa ja Heikkilässä. 

Juho Kustaa käytti toista etunimeään Kustaa, ainakin puumerkillään vahvistetussa allekirjoituksessa vuodelta 1886. Hänen poikansa Kalle Korpela käytti samaa puumerkkiä 1901.

 Juho Juhonpoika Korpela oli palveluksessa Heikkilässä  vuodesta 1899, sitten Hannulassa, Pietilässä ja jälleen Heikkilässä. Hänen puolisonsa Amanda oli syntynyt Pälkäneellä 2.10.1877. Mentyään naimisiin he asuivat Mäkipään Moisiossa. Juho kuoli 13.7.1935 ja Amanda vuonna 1941. Juho Korpela lunasti vuonna 1920 alueen itsenäiseksi. Hän teki metsätöitä ja myös käsitöitä. Ida Jousmäki s. 1912 muisteli, miten hän vei ensimmäisiä kutomiaan tallukanterusia topattavaksi Korpelan Jussille. ”Jussi osasi tehdä sieviä toppatallukoita. Hän piti kauniista ja teki hyvän työn.”  Korpelan Juholla oli tervahauta Salosen ja Hannulan rajalla Hiukossa, on Kalle Salonen kertonut. Sen kuoppa on edelleen havaittavissa. Korpelan sauna, liiteri, perunakuoppa ja uuni olivat maantien toisella puolella Ojan ja Piikin alueiden välissä. 

Forsman, Eerola

  Eerolan isäntä Juho Reinhold Eerola (1.1.1878-16.6.1952) solmi ensimmäisen puolisonsa kuoleman jälkeen vuonna 1941 avioliiton  Amanda Aurora Forsmanin s. Lehtimäen kanssa ( 23.11.1884- 8.2.1962). Amanda Forsmanin ensimmäinen mies oli ollut Haapamäessä sahanhoitajana. Hänen kuoltuaan Amanda oli asunut jonkin aikaa Onnelassa poikiensa åken ja Ilmarin kanssa. 

Forsman

  Myös åke Forsmanin perhe muutti Moisioon Juho Eerolan kuoltua. åke Ilmari Forsman oli syntynyt 5.12.1911 ja kuoli 7.6.1970. Nykyinen asukas on puoliso Irja s. Heinonen,  lapsista Heikki Forsman. Sappeessa asuu myös veljeksistä vanhempi Ari. Muita sisaruksia ovat Raija, Hilkka, Arja ja Kerttu. 

 

 

12. Ylä ja Mäki

Piik

  Vuosien 1866-81 rippikirjoissa mainitaan Eerolan maalla asuneen perheineen itsellisen, entisen sotilaan, nimeltä Heikki Simonpoika Piik ( 29.4.1842- 25.2.1907). Tämä oli syntynyt Pälkäneellä ja tullut vuonna1866 Helsingistä Sappeeseen ja avioitunut silloin Maria Kustaantyttären kanssa  (30.8.1846- 11.11.1932). Maria oli Kallionpään tyttäriä Sappeesta. He asuivat ensin Eerolan maalla 1890-luvulla, vuodesta 1898 Hannulan maalla. Hannulan maalle he muuttivat Rantalan maalta 1898. Heikin ja Marian lapsia olivat Heikki 25.3.1867, Cesilia 17.6.1870, Maria 11.1.1872, Eliisa 9.5.1874, Aadolf 1876-78, Kustaava  25.8.1878, Aadolf 4.10.1880, Juho 12.8.1883, Miina 24.7.1886, Simo 16.9.1888 ja Kalle 25.8.1890.

  Heikki Piik pystytti tontille muualta siirretyn pirtin. Rakennus purettiin 1950-luvulla ja sen hirsistä tehtiin Pöllän tontille sauna. Vanhaa pihapiiriä edustavat ehjänä säilynyt mäkiuuni ja hirsiaitta. Hellevi Salonen on selvittänyt isältään mäkiuunin tarinaa:  ”Uuni on ollut yhdistettynä saunaan. Saunan jatkona on isäni kertoman mukaan ollut lautarakenteinen keittokota ja sen jatkona uuni sillä tavalla, että uunin suu oli kiinni kodan seinässä, aueten kotaan, mutta itse uuni taivasalla. Loppuaikoina uuninkin päälle oli rakennettu irtolaudoista katos. Lämmitettäessä laudat siirrettiin savureiän päältä syrjään. Kodassa oli maalattia, mutta uunin edusta oli päällystetty litteillä kivillä. Uuni on kivistä, mutta arina oli ainakin loppuaikoina tiilestä. Isä muisteli, että uunin savuaukossa saattoi loppuaikoina olla myös jonkinlainen tiilestä muurattu piippu.

Asuinrakennuksessa ei ollut aluksi leivinuunia eikä hellaa, myöhemmin rakennetussa kamarissakin vain kamina. Vielä isäni lapsuudessa keitettiin ja leivottiin saunan kodassa. Jotain kypsennettiin pirtin uunissa kolmijalan varassa. Isä ei kuitenkaan tiennyt uunin rakentamisaikaa. äitini, joka tuli miniäksi vuonna 1944, muistaa, että uunia käytettiin vielä hänen aikanaan. Kohta kuitenkin hankittiin hella, jossa oli pieni uuni. Rakennettiin myös uusi sauna ja sen muuripadan yhteyteen leivinuuni. Ulkouunin käyttö loppui saunarakennuksen valmistuttua 1947. Vanha sauna ja kota purettiin uuden rakentamisen yhteydessä.”

  Maria Kustaantytär eli Piikin Maija toimi sisarensa Siljan tavoin myös kätilönä. Aino Hannula kertoi, miten Maija osasi hoitaa myös sairauksia: ” Meidän Mikko sairasti kaksvuotiaana semmosen kovan sairauden. Krampiks sitä vanhat ihmiset sano. Se oli puhunu jo ja tuli kävelemättömäks.  Sitte Piikin Maija sai sen semmottella vesihoidolla paraneen. Kun se kävi joka päivä paattaamassa  sitä vesihauteella. Ei sen kuivettunu mikkään jäsenet. Ja se osas koota noista kasvista kaikkia tommottia suvella varoks mahatautiinkin ja osas hoitaa. Ja se osas sillä ammehoidolla parantaa sen pojjaan.”  

Laine

  Sisaruksista Simo (16.9.1888- 10.7.1925) otti sukunimen Laine. Hän lunasti vuonna 1920 tontin itsenäiseksi. 

Salonen

  Heikin ja Marian lapsista myös  Miina (24.7.1886 – 30.8.1965) leskeksi jäätyään muutti poikansa Kallen kanssa 1920-luvun alussa synnyinkotiinsa. Siitä asti asukkaiden sukunimi on ollut Salonen. Helena Hannula s. 1910 on kertonut, että mäkipääläisistä Miina Salonen, Manta Järvinen ja Hilda Oja olivat aivinankehrääjiä. Rohdinlankaa kehräsivät  Alhon Maija, Pippa-Anni ja Vanhalan Hilma. 

  Kalle (18.2.1918 – 13.8.1995 )  solmi avioliiton vuonna 1944 Sinaida s. Lehtosen kanssa. Heidän lapsiansa ovat Martti, Hellevi, Väinö, Toivo, Lauri, Soile ja Simo-Pekka. Heistä Toivo ja Väinö ovat kuolleet. Kalle ja Sinaida Salonen rakensivat nykyisen päärakennuksen vuonna 1954. He ostivat myös maa-alueen suuremmaksi 1940-luvun lopulla lohkomisnimellä Mäki. 

  1930-luvun lopulta  Salosella vanhan pirtin kammarissa asuivat myös Kalle ja Signe Pitkälahti. He tulivat sinne Onnelasta ja muuttivat Pitkäänlahteen vuonna 1941.  Tytär Anja syntyi Salosen kamarissa tammikuussa 1938. Anjan kummeina olivat Manta ja Oskari Järvinen Kallionpäästä.

Nykyisin  taloa asuu  Hellevi Salonen. 

 

13. Tiensivu 

Leppänen 

Toivo Leppänen (5.10.1899-2.4.1968)  ja puolisonsa Hilda ( 5.2.1899  -15.7.1966) asuivat Mäkipäässä vastapäätä Salosta.  Toivo Leppäsen vanhemmat Valfrid Heikinpoika Leppänen ja Adolfiina Joosepintytär olivat muuttaneet perheineen 1901 Luopioisista. He lunastivat 1920 Hannulasta erotetun Kaiturin itsenäiseksi tilaksi. 

Toivo ja Hilda asuivat ensin Heikkilässä, jonka Eufrosyne- emäntä oli Hildan äiti.  He saivat tontin Heikkilän maasta ja rakensivat talon, joka edelleen on asuttuna. Heillä oli kaksi poikaa Esko ja Vilho. Vilho kaatui jatkosodassa (10.4.1923 -16.7.1944) Esko (13.10.1921- 19.2.1996 ) avioitui  vuonna 1953 Helvi s. Tervan kanssa. He vuokrasivat aluksi, sitten ostivat Hutilan talon. 

Toivo ja Hilda Leppäsen kuoltua Mäkipään asunnossa oli lyhyitä jaksoja vuokralaisia. 

Tuorila

Olavi ja Vilma Tuorila ostivat talon 1970-luvun puolivälissä. Olavi kuoli vuonna 2001.

14. Eskola

  Kotinsa Kivistön maalla asuu metsän laidassa 1980-luvulla rakennetussa talossa Esko Heikkilä s.1942, Hilma ja Viljo Heikkilän nuorin lapsi. Alue on ollut aikoinaan lammaslaidunta, nimeltään Nuhkoilan maa. 

Mäkipään hävinneitä asumuksia numerot : 15-20 ja 27

 

15. Vanhala

 ”Vanhalan Hilman ja Arvon pirtti oli koko hyvin Tuorilan pirtin kohlalla, mutta toista päin ja pikkunen mökki. Hilmalla oli toinenkin poika Helsingissä, joka oli rapparina koko ikänsä,”muistelee Veikko Heinonen. Ennen Mäkipäähän tuloa Hilma oli ollut palveluksessa Arajärvellä.  Hilma ja Arvo muuttivat 1950-luvun alussa Halmeeseen, jossa ennen heitä asuivat Juho ja Marjaana Vuorinen.

Vanhalan mökki purettiin. 

16.  Kaulén 

  Pippa-Annin mökki oli aivan Vanhalan pirtin vieressä, välimatkaa vain pari metriä. Veikko Heinosen muistin mukaan”Siinä oli yks huone. Aika ruja. Kokolailla samanlainen kun toi laholinna, vielä pienempi, olisko ollu kolme metriä kanttiinsa. Laulosta tehty porstua, korkeet kynnykset. Muuri oli sisällä ja avonainen pesä siinä, missä keitettiin. Kattila semmoseen noukkaan pantiin ja valkee alle. Oli siinä pöytäpahanen jonkinlainen ja penkkikin. Sänky ny juuri siihen sopi.” Vuorisen navetan ja Annin pirtin välikään ei ollut suuri. ”Vuorisen oli vasemmalla navetta ja Annin oli pirtti siinä, että siitä mahtu hevosella ja reellä juuri menneen.” 

   Annin mökki oli aiemmin ollut tien toisella puolella. Aino Hannula muisteli:” Annin mökki muutettiin meilän Hiukon maasta. Se on alkuun ollu siellä Hiukon mäessä.”

Anni Liisa Kaulén oli leskenä muuttanut Mäkipäähän. Hänen miehensä Heikki Antinpoika Kaulén (s.1822) oli Pakaraisen vuokraajana 1880-luvulla. Ensimmäisen vaimonsa Johanna Juhontyttären kuoltua hän solmi uuden avioliiton Anni Liisa Kustaantyttären kanssa, joka oli syntynyt 4.12.1842 Sahalahdella. Heikki Kaulénin kuoltua Anni muutti Mäkipäähän. Itse hän nimitti itseään ”Kauleenin leskeksi”. 

Pippa-Anni muistetaan erityisesti pullakaupoistaan. Aino Hannula kirjoitti Annista: ”Anni esitteli ja kaupitteli nisusia, vanhana oli ottanut semmoisen elinkeinon. Ei ollut helppoa työtä kulkea jalkaisin Aitoon leipurista nisusia selässään kopalla kantaen. Oli niitä monen sorttisia, pusua ja korvapuustia, lonkaa ja korppua. Talvella Anni kulki vesikelkalla jäätä myöten ja kesällä sunnuntaisin hänellä oli tapana kirkkoväkeä vastaan rantaan mennä. Ihmisiä oli kaiken ikäisiä ja Annilta moni osti kirkkotuliaisiksi nisusta.”  

  Anni käytti kirkkoveneen matkoja hyödykseen myös silloin, kun itse ei ollut matkassa. Tavallisimmin kuitenkin ”ennen kirkkoon menoa hän vei tyhjän korin leipuri Salmiselle Onkkaalassa. Tämä täytti sen munkeilla, korvapuusteilla ja korpuilla, jotka Pippa-Anni puolestaan myi Sappeessa”, kertoo Yrjö Hagrén.  Talvella oli paljon liikkeellä puutavaran ajajia Laipanmaasta Pälkäneveden rantaan. He olivat suuri osa Annin asiakaskuntaa. 

   Linja-autoliikenteen alettua pullanhaku leipureilta helpottui. Veikko Heinonen kertoo: ”Ylinen kun rupes vuonna 1929 ajjaan nin toi sille autossa. Ylinen oli Hannulassa kortteerissa ja toi Annin nisuskopan.”

  Aino Hannula kertoo myös miten Anni sai yllättäen tädiltään perintönä rahaa. Hän käytti niistä suuren osan auttamalla velivainajansa puolisoa ja tämän poikaa Sahalahdella. Naapurit Mäkipäässä auttoivat ja saunottivat Annia tämän vanhetessa, kirjoittaa Aino. Tapaturma kelkan kaaduttua oli taitekohta, josta hän ei enää voimiltaan palautunut. Häntä alettiin hoitaa kirkolla Kinnalassa. Aino kertoo vierailleensa siellä Annin luona. Tämä oli edelleen täynnä elämänuskoa: ”Vielä minä sinulle suosta muuramet noukin.” 

 17. Vuorinen

   Jussi ja Miina Vuorinen rakensivat 1900-luvun alkupuolella mökin, joka oli Veikko Heinosen muistelun mukaan” siinä, missä on nyt Tuorilan kellari ja pernakuoppa”. Jussi oli Juho ja Marjaana Vuorisen vanhin poika ja syntynyt 2.9.1887.  Jussi ja Miina Vuorisen poika Väinö kaatui 25-vuotiaana talvisodassa 14.12.1939.

 Jussin kuoltua Miina asui talossa vielä 1950 alussa. 

  Talossa asuivat Miinan viimeisinä aikoina myös Irja ja åke Forsman vanhimman tyttärensä Raijan kanssa. He muuttivat Mäkipään Moisioon. 

Viimeisinä Vuorisen asukkaina oli Laatikaisen pariskunta 1950-luvulla. 

Jussi Vuorisella oli  Kalle Salosen kertoman mukaan tervahauta Hiukon kallion alapuolella. Sen kuoppa näkyy edelleen vuonna 2005

 

 

18. von Qvanten

  Aatelisia sukuja Sappeessa edusti  Kustaa von Qvanten. Perheen asumuksesta muistuttaa vielä kivikasa Hannulan Hiukon kallion kärjen alla. Tämän tiedon on kertonut Miina Salonen. Ennen tätä paikkaa perhe oli asunut muuallakin kylässä. Kustaa v Qvanten oli syntynyt  24.8.1833 Kangasalla Henrik ja Walborg von Qvantenin perheeseen. Kustaa oli ammatiltaan suutari. Häntä käytettiin myös kylän kirjurina. Miltei kaikki Sappeessa 1800-luvun lopulla laaditut asiakirjat ovat hänen kirjoittamiaan. Sappeeseen von Qvanten tuli vuonna 1851 asumaan Heikkilän maalle, josta hän 1857 muutti Hartikkalan maalle. Lähellä sijaitsi myös Erik Erikinpojan isännöimä Humalojan torppa. Von Qvanten avioitui 31.3.1861 Humalojan tyttären Maria Erkintyttären s.2.7. 1835 kanssa. He muuttivat Heikkilän maalle, asuivat lyhyen ajan 1890-luvulla Rantalan maalla, josta jälleen Heikkilän maalle, sitten Hannulan. Perheeseen syntyivät lapset Erkki 27.2.1862 ja Maria 2.7.1864. Rippikirjoissa on perheen kohdalla pari lisämerkintää. Vuosien 1866-72 välillä Marian ja lasten kohdalle on kirjoitettu ”vistas i Ruovesi” (oleskelee Ruovedellä). Marian isä Erik Humaloja oli muuttanut sinne 1869 Marian kahden sisaren kanssa. Toinen merkintä on kahdesti Kustaa von Qvantenin kohdalla: ”sakotettu 2 kertaa juopumuksesta”. Perheenpää von Qvanten kuoli 13.10.1903. Maria muutti seuraavana vuonna lapsineen Sahalahteen. 

  Aamulehti julkaisi 13.1.1952 heidän poikansa herastuomari Erik von Qvantenin haastattelun (kuoli 5.1.1952). Hän asui tällöin Sahalahden Partalassa. Erik kertoi tulleensa kutsutuksi vuonna 1932 Lützenin taistelun 300-vuotisjuhliin Tukholmaan. Kutsu oli lähetetty kaikkien niiden aatelissukujen  edustajille, jotka osallistuivat 30-vuotiseen sotaan. Erik von Qvanten ei juhlaan kuitenkaan voinut matkustaa.

 

19. Mäkelä, Kivelä  

  Mäkipään tien varressa on ollut Mäkelän mökki vielä 1800-luvun lopulla. Aino Hannula on kertonut siitä vuonna 1980 eli ennen nykyistä maantietä: ”Mökki on ollu siinä, missä on Heikkilän postilaatikko, kun Heikkilään tie kääntyy. Ne sano sitä paikkaa Mäkeläks. Siinä asu Kivelän Iita ja Jussi. Siinä asu ton Heikkilän emännän äitekin, se Manta, Muurimäen Manta.”  Viime mainittu on Amanda Rosenqvist (1841-1916), joka oli naimisissa Aamos Nestori Simolan kanssa Luopioisista. He olivat  Aleksi Heinosen ja Eufrosiina Heikkilän vanhemmat. Nestori kuoli vuonna 1891. 

Peltonen

  Kivelän Iita ja Jussi olivat  oikealta nimeltään Juho Simonpoika Peltonen ja vaimonsa Iita Eliaantytär. Itsellinen Juho Simonpoika Peltonen oli syntynyt 19.7.1851 Pälkäneellä. Vanhemmat Simo Juhonpoika s.1819 ja Eeva Heikintytär s.1827 asuivat itsellisinä Pietilän maalla. Juhon sisar Maija Simontytär Peltonen s.1861 ja hänen tyttärensä Aliina s.1887 asuivat Eevan kanssa vielä Simon kuoltua. Maija ja Aliina muuttivat Rantalan maalle 1907.  Juho Simonpoika Peltonen muutti 1899 Heikkilän maalle. Vaimo Iita Eliaantytär oli syntynyt  28.12.1866 Luopioisissa, jossa oli syntynyt myös vanhin tytär Hilma s. 1887. Sappeessa syntyivät Iida 1893, Tilda 1897-1906, Aukusti 1902 ja Kalle 1905. He asuivat myös jonkin aikaa Rantalan maalla ja muuttivat takaisin Heikkilän maalle vuonna 1899. 

  Kalle Peltonen jäi ilman holhoojia vanhempiensa kuoltua. Aino Hannula kertoi :”Ne kuoli sen isä ja äite. Se vanhempi tytär joutu Luikalaan Salmisille naimisiin ja  toinen tytär Iita meni palvelukseen  ja kai se Akukin johonkin renkipojjaaks pääsi. Mutta tää Kalle joutu olleen kunnan huutolaisena. Se oli ensin sillä mylläri Wierulalla.  Eklunti se oli. Se meni toiseks mieheks sille Wierulan Alliinalle, kun mylläri kuoli. Ekluntia ne alkuun oli, siitä se Wierula tuli.”

Lienevätkö tämän Mäkelän/ Kivelän asumuksen hirsiä olleet ne puut, jotka tulivat esiin 2004, kun vesijohdolle kaivettiin väylä nykyisen tien ali Hiukkoon päin.

 

20.  Savén 

  Savénin mökki on yksi jo hävinneistä rakennuksista. Se sijaitsi silloin Heikkilän maalla nykyisestä Katajistosta Heikkilään päin. Tältä kohdin sanottiin alkaneen varsinaisen Mäkipään, on Miina Salonen kertonut.

   Heikki Matinpoika Savén oli yksi Sappeessa asuneista entisistä sotilaista. Hän oli syntynyt Pälkäneellä 7.7.1836 ja asui itsellisenä Hannulan maalla vuoteen 1870 asti, jolloin hän siirtyi ensin Eerolan, sitten Heikkilän maalle.  Puoliso Kustaava Kallentytär oli syntynyt 5.12.1836 Pälkäneellä. Tytär Vilhelmiina syntyi 24.4.1860 ja poika Heikki 16.5.1862.  Vilhelmiinalla oli poika Juho s.28.7.1885. He muuttivat Sappeesta vuonna 1905.  Heikki Matinpoika kuoli 73-vuotiaana 26.1.1910.  Heikki Heikinpoika Savén muutti Sääksmäelle 1893.

21. Kivistö 

  Kivistön talo on rakennettu Heikkilän talon entiselle laidunmaalle nimeltään Sopenhaka. Haassa oli tasainen kenttä, johon oli rakennettu neliaisainen keinu. Se oli ollut erityisesti tämän kylän osan nuorison kokoontumispaikka. 

Viljo ja Hilma Heikkilä

  Heikkilän veljekset Viljo ja Eino jakoivat kotitalonsa maat ja rakennukset siten, että Eino Jalmari (1909 - 1979) jäi kantataloon. Viljo Heikkilä (6.9.1907 – 22.11.1961) ja puolisonsa Hilma Matilda s. Terva (28.3.1914- 25.11.1992 ) siirtyivät  vuonna 1951 lähistölle 1940-luvulla rakennettuun taloon. Viljon ja Hilman lapsia ovat Kyllikki, Tapio, Annikki ja Esko. 

Tapio ja Meeri Heikkilä

  Kyllikki avioitui Esko Nikkilän ja Annikki  Raimo Järvenpään kanssa. He muuttivat toisaalle kylään. Tapio perusti  vuonna 1962 perheen Meeri s. Houtsosen kanssa. He jäivät asumaan Kivistöön. Heidän lapsiaan ovat Kauko ja Markku. 

Tapio kuoli 2004 ja Meeri vuotta myöhemmin. Talo on Kauko Heikkilän vapaa-ajan asunto.

 

22. Markkula 

  Sappeen uusimpia taloja on vuonna 2003 valmistunut Markku ja Airi Heikkilän talo Sappeentien varressa. Lapsia ovat Joonas 1998 ja Wiljami  2003. 

 

23. Pensasmökki 

  Hulda Heinonen (8.4.1900- 9.11.1965) oli Liisa ja Aleksi Heinosen tytär. Hän teki elämäntyönsä ompelijana Helsingissä, mutta rakensi  1950-luvulla Sappeentien varteen talon vapaa-ajan asunnoksi. Sellaisena se oli myös hänen tyttärensä perheellä Kaarina Katajistolla (18.5.1924 – 6.10.2001) ja hänen puolisollaan Ahti Katajistolla (12.6.1908-15.11.1987). Kaarina muutti Helsingistä miehensä kuoltua asumaan Katajistoon. Myös heidän poikansa Timo muutti Katajistoon ja asui talossa vielä äitinsä kuoltua. Talon omistavat Liisa Ravantti ja Jouko Heinonen.

 

24. Pensola 

Veikko ja Marjatta Heinonen

  Heikkilän maasta on Pensola-niminen palsta lohkottu vuonna 1912. Aleksi ja Liisa Heinonen olivat ostaneet  maan Heikkilältä. 

Pensolan tontille Veikko (s. 10.3.1921) ja Marjatta Heinonen s. Sieranen (1.7.1920- 25.10.2002) rakensivat 1961 nykyisen päärakennuksen. Sitä ennen oli jo piharakennus, jossa asui myös Veikon äiti Alma Heinonen (5.6.1902 - 4.5.1981). Veikon ja Marjatan lapsia ovat Päivi, Kaisu, Merja ja Jouko. Merja kuoli 21-vuotiaana  10.10.1975. 

Heinonen, Ravantti

  Jouko Heinonen on puolisonsa Liisa Ravantin kanssa laajentanut rakennusta. Heillä ovat lapset Susanna ja Anniina. 

 

25. Heinonen

  Vanhan Heinosen rakennuksista ei ainoatakaan ole enää olemassa. Ne olivat nykyisen Kirkkovenetien varrella ison kiven luona. Omenapuita ja marjapensaita on edelleen postilaatikkorivistön takana. Rakennukset olivat Aleksi Aamos Nestorinpoika Heinosen tekemiä. Hänen sukujuurensa olivat sekä isän että äidin puolelta Luopioisissa. Isoisä oli siellä pitäjänpuuseppä Benjamin Rosenqvist. Tytär Amanda Rosenqvist (1841-1916) avioitui luopioislaisen Aamos Nestori Fredrikinpoika Simolan kanssa. Perhe muutti Sappeeseen. Nestori kuoli vuonna 1891 ja Amanda jäi lastensa kanssa asumaan heidän kotiinsa Pietilän maalla, sitten myös Mäkipäähän.  

  Lapsia olivat Aleksi Aamos Nestorinpoika 15.7.1869, Eufrosiina  24.4.1877, Vilhelmiina 18.7.1880 ja Kalle 4.5.1885.  Eufrosiina meni palvelukseen Heikkilään ja avioitui Juho Heikki Heikkilän kanssa. Vilhelmiina lähti palvelukseen Salmentaan Eskolaan.  Aleksi avioitui vuonna 1895 Liisa Juhontytär Tervan s. 20.12.1872 kanssa. He muuttivat 1897 Pietilän maalta itsellisiksi Heikkilän maalle ja lunastivat vuonna 1906 siellä Pensolan palstatilan. Lapsia Yrjö Aukusti 22.2.1893, Anna Liisa 3.12.1895, Niilo Matti 6.12.1897, Hulda 8.4.1900, Alma 5.6.1902, Lauri Johannes 11.8.1904, Hilja Agneeta 21.1.1907, Väinö Ilmari 14.4.1909 ,Toivo 20.10.1911, Onni 22.1.1914 ja Matilda Ulriika (Ulla) 4.7.1917. Lapsista kolme kuoli ”espanjantautiin” yhden viikon sisällä vuonna 1918, Toivo 20.10., Väinö 22.10. ja Lauri 27.10. Aleksi Heinonen kuoli 13.6.1930 ja Liisa 22.12.1955. 

  Aleksi Heinonen oli yksi kirkkovene Ullan rakentajista 1902. Tyttärenpoika Veikko Heinonen muistelee: ”Aleksi teki rakennustöitä. Eerolan talokin on sen tekemä. Aleksin kuoleman muistan vuonna 1930. Se sairasteli, ja oliskoos ollu syöpä. Suutaa (soodaa) se söi kauheesti aina, kun ruokailikin. Poltto siihen tuli ja semmonen lääkärinlausunto oli, että suoli menny solmeen. Rannasta onkelta tulin Leppäsen Eskon kanssa ja oli väkiä koolla, ja se oli kuollu juuri. Ei se kauan ollu petipotilaana.

  Huuliparta sillä oli aina. Kova kurin pitäjä se oli, Kaisulle ja minulle.” Kaisu oli Veikon serkku, Hulda Heinosen tytär Kaarina.   Naapurin Hannulan tytär Ida Jousmäki muisteli, miten Heinoselta kuului naapuriinkin virrenveisuu iltaisin ja pyhäisin, kun Aleksi vanhuudessaan halusi nuoremman polven hänelle laulavan.  Aleksi toimi myös yhtenä kirkkoveneen peränpitäjistä. 

 

26. Heikkilä 

  Heikkilä on yksi Sappeen kahdeksasta kantatilasta, jonka isännät tiedetään 1500-luvulta alkaen. Sen asuintontti on vuosien 1763-64 isonjaon kartassa merkitty  nykyisen Luotolan vaiheille.  

Pietari Mikonpoika                            1539-42

Martti Pietarinpoika                           1543-63

Erkki Martinpoika                             1564-85

Hannu Olavinpoika                            1586-1601

Simo Heikinpoika                              1602-03

Heikki Lassenpoika                           1606-37

Matti Heikinpoika                              1639-64

Yrjö Tuomaanpoika                          1665-75

Mikko Niilonpoika                            1676-84

Tuomas Tuomaanpoika                     1691-1703

Erkki Tuomaanpoika                         1704-07

Matti Heikinpoika                              1708-29

Heikki Matinpoika                             1730-61

Tuomas Heikinpoika                          1762-99

Juho Tuomaanpoika                          1800-09

Valpuri Matintytär                             1810-30

Matti Juhonpoika                               1831-45

Juho                                                  1846-51

Matti                                                 1852-65

Juho Matinpoika                                1866- 

 

Vuosina 1552-79 talo oli jaettuna, jolloin toisen Heikkilän isäntänä oli

Eskil Pietarinpoika                             1552-79

  Heikki Matinpoika 1730-61 ja Tuomas Heikinpoika  1762-99 toimivat useita vuosikymmeniä lautamiehinä.

 

Heikkilä 1800-luvun jälkipuoliskolta 1900-luvulle

  Matti Juhonpoika (29.5.1802- 9.4.1868 )  oli Heikkilän isäntänä 1831-45.  Vaimo Anna Sipintytär Körhämö Luopioisista (5.10.1802 -) . Lapsia oli Maija Stiina s.20.7.1823-78 , Saara Liisa s. 19.10.1826. Juho Heikki s. 26.5.1834 ja Erkki s. 5.12.1842.  Tilan vuokraajana toimi 1840-luvulla Juho Pietarinpoika s. 17.6.1793, vaimonsa Johanna Reinholdintytär s. 1802. Heidän lapsiaan olivat Juho Juhonpoika s.1826 ja Senopia s. 1829- 51. Myös Kustaa Juhonpoika  s. 1806 perheineen oli lampuotina vuodet 1840-41. Hän tuli Luopioisista ja muutti Sahalahteen. Isäntä Matti Juhonpoika kuoli 66-vuotiaana lavantautiin. Vaimo Anna oli kuollut 14.4.1865 kurkkukipuun. 

Talo oli Juho Heikki Matinpojan(1834- 19.3.1902)  nimissä vuodet 1846-51. Puoliso Miina Kustaantytär s. 27.10.1827 oli Pälkäneeltä, lapset Juho Heikki s. 6.7.1866 ja Amanda (eli vain 1 kk, 1869).  Isännän veli Erkki asui talossa kuolemaansa 3.11.1896 asti. Talon vuokraajana oli 1908 alkaen sahalahtelainen Oskari Jokinen 1854, vaimonsa Aleksandra Erkintyttären 1855 ja viiden lapsen kanssa. 

Juho Heikki Matinpoika toimi monissa luottamustehtävissä edellisten sukupolvien tapaan. Heikkilässä on säilynyt kotiarkistossa yli 200 asiakirjaa, suurin osa tältä ajalta. Esimerkkinä selonteko vuodelta 1865 isännän yhdestä luottamustoimesta.

”Muisto Kirja siitä mitä talonmies Joha Heikkilä  huoltajana ollessaan Johan Tervalla, on sanotun Johan Tervan tähden kustantanut, sekä Rahassa että ajaan kulussa.

Wuonna 1865 

Lokakuussa

5. päivä kävin käräjässä onkkaalassa silloi hajettiin Tervaa huoltajan ale, mutta ei asia silloin päättynyt. Silloin hävisin yhden päivän omine ylipitoineni ja kyytineni.

Wuonna 1866

Maaliskuussa  28 päivä kävin onkkaalassa käräjissä, jolloin Terva määrättiin huoltajan ale. Siinä hävisin yhden päivän omine ylöspitoineni ja kyytineni. 

Huhtikuussa 

3. päivä olin onkkaalassa käräjässä vastaamassa Raution Jussilaa Tervan Ligviitistä. Siinnä hävisin yhden päivän omine ylöspitoineni ja kyytineni. 

Heinäkuussa

2. päivä kävin Onkkaalassa tuomarilta ottamassa haasto kirjaa kaarle Savolaa vastaan Talon kaupasta, siinnä hävisin yhden päivän omine ylöspitoineni ja kyytineni.

Elokuussa

6. päivä kävin Harhalassa noutamassa niitä Rottokollija joissa Terva on huoltaja alaiseksi määrätty, hävisin siinnä yhden päivän omine ylöspitoineni ja kyytineni ja maksoi Rotokollain Lunastusta wallesmannillen 9 markkaa ja Jussilan Likwiiti Rotokollan Lunastusta maksoin myös samassa wallesmannillen 4 markkaa. 

26 päivä maksoin Oksalallen Savolan ja tervan Likviitin haasteesta 2 markkaa 40 penii.

Syyskuussa

28 päivä olin onkkaalassa käräjässä Raution Jussilan kanssa Tervan Likviitistä ja olin yhtätietä huomenis

29 päivä kuulemassa juttu jakoo tervan asiain tähden siinnä menetin ne kaksi päivä omine ylöspitoneni ja kyytineni,

Lokakuussa 

2 päivä maksoin Savola likviitin juttu rahaa 40 p

2 päivä olin onkaalassa käräjässä kaarl Savolan kanssa Tervan talon kaupasta ja Likviitistä

3 päivä olin samassa käräjässä vastaamassa Oksalaa Tervan velka asiasta näitten tähden meni kaksi päivää omine ylöspitoineni ja kyytineni.

2 päivä maksoin 2 markka wallesmannillen Tuomarin pyytöstä, jolla oli estettävä Savolaa saamasta täysiä lain huutoja Tervan talon päällen ja fulmahdin palkkaa

Likviitin asiassa Raution Jussilan kanssa 4 markkaa ja fulmahdin palkaa Savolan Laakavasten asiasta Tervan talosta , 4 markkaa ja fulmahdin palkkaa Likviitin asiassa. Karl Savolan kanssa  4 m eli kaikki nää tässä lujetellut maksot jotka silloi makson wallesmannillen ovat yhteen lukein 14 markkaa. 

 

Heinäkuussa

5 päivä maksoin Pälkäneen Papillen 40 penniä siitä kuin annoin kuuluutta Tervan oleva huoltajan alaisen ja Lukkarillen saman kuuluutuksen ylöskantajaista 40 penniä. 

8 pv joulukuussa makson rotokollain lunastusta Savolan talon kuuluutuksen estosta tervan talosta 4 m . Samana päivänä makson lumastusta siitä rotokollasta jolla hain Savolan likviitillen tervan talon hinnasta  4 mk

Samana päivänä makson Jussilan ja tervan likviitin saanto rotokollasta lunastusta 4 markkaa ja näitä rotokollia kävin hakemassa  Harhalasta ja siinnä hävisin yhden päivän omine ylöspitoineni ja kyytineni joka päivä  oli se 8 pv joulu kuuta 1866. 

 

Huhtikuussa 10 p maksoi J Heikkilä Suutari Qvantillen Tervan asiain muistoon kirjoittaista 3 markkaa.

kaiki yhteen laskettuna tähänpäivään asti edessä olevan muisto kirjan jälkeen kirjotettuna (ilman kasvuta) 105 markkaa 54 penii.

Todistaa Sappeessa 10 p Huhtikuuta 1867   Gustaf von Qvanten”  

 

   Isännyyttä jatkoi Juho Heikki Juhonpoika ( 6.7.1866-2.6.1943). Hän avioitui Eufrosiina Amoksentytär Rosenqvistin ( 24.4.1877-29.6.1950) kanssa 13.3.1914. Eufrosiinalla olivat Hilta Eufrosiina s.5.2.1899 ja Viljami s. 6.9.1907,  Eino Jalmari s.7.9.1909 ja Toivo s.9.8.1920. 

  Veikko Heinonen kertoi isännästä: ”Jussi Heikkilää puhuttiin vaan sihteeriks, kun se oli semmonen lukenu mies siihen maailman aikaan. Sen isä oli virkamies.”

Eino (7.9.1909 – 4.3.1979) jatkoi isäntänä puolisonaan Ester Heikkilä (9.2.1917-21.8.1996). Heidän tyttärensä Maija-Liisa Heikkilän kertoman mukaan Juho ja Eufrosiina olivat suunnitelleet Toivoa talon isännäksi, mutta tämä kaatui jatkosodassa 17.9.1941. 

  Talon pitoa jatkoivat Maija-Liisa Heikkilä, puolisonsa Unto Huhtala. Heidän lapsensa ovat Sami ja Anna Huhtala. 

 

 27. Ruokonen

  Heinosen ja Heikkilän välistä aluetta on nimitetty Ruokosenmaaksi. Se on jäänyt vuonna 1994 valmistuneen maantien alle. Edelleen on käytössä kaivona Ruokosen lähde. 

  Juho Ruokosen leski Henriika Antintytär Ruokonen asui vuoteen 1897 asti Hannulan maalla. Hän oli syntynyt 22.11.1830 Pälkäneellä. Poika Heikki Juhonpoika oli syntynyt 11.2.1864.  He muuttivat ennen vuosisadan vaihdetta Heikkilän maalle. 

 

 28. Hannula

  Hannula on naapuri Heikkilän tavoin yksi Sappeen kahdeksasta kantatilasta, jonka isännät tiedetään 1500-luvulta alkaen. Päärakennus sijaitsee alkuperäisellä tontillaan. 

Hannula

Mikko Heikinpoika                           1539-42

Niilo Heikinp.                                    1543-50

Juho Niilonpoika                               1551-85

Lasse Juhonpoika                              1586-1603

Erkki Lassenpoika                             1604-33

Taneli Matinpoika                              1634-42

Luukas Erkinpoika                            1644-51

Elias Iisakinpoika                               1653-61

Klemetti Pietarinpoika                       1662-75

Matti Klemetinpoika                          1676-79

Valpuri                                              1680

Mikko Klemetinpoika                        1682-93

Tuomas Tuomaanpoika                     1694-1706

Erkki Tuomaanpoika                         1707-10

Anna                                                 1711

Heikki Erkinpoika                             1712-29

Juho Erkinpoika                                1730-54

Tuomas Juhonpoika                           1755-93

Matti Tuomaanpoika                         1794-1844

Benjam Juhonpoika                           1845-83

Kustaa Juhonpoika Helander             1884-90

Jeremias Erkinpoika                          1891-95

Kustaava Nerontytär                         1896-97

Heikki Neronpoika Rulja                   1898-1905

Wilho Wilhonp. Musula Hannula        1906-1933

Wilhe Hannulan perikunta                  1933-37

Mikko ja Toivo Hannula                    1937-42

Mikko ja Toivo Hannulan perikunta 1942-91

MTY Hannulan tila   1991- 

(Koskenvesat, Silvolat, Palonevat, Jousmäki) 

 

Hannulan asukkaat 1800-luvun loppupuoliskolta 1900-luvulle

  Matti Tuomaanpoika (8.7.1757 -22.2.1844) oli Hannulan isäntänä 50 vuotta 1794-1844. Talossa asui myös hänen veljensä Tuomas Tuomaanpoika (1769-1848). Seuraava isäntä oli kasvattipoika  Benjam Juhonpoika s. 1.7.1812 Sahalahdella, josta hän muutti Hannulaan 27-vuotiaana. Puoliso oli pälkäneläinen Eeva Stiina Aatamintytär s. 8.4.1826. Lapsia heillä oli Vihtori s.12.6.1851, Juho 2.3.1858, Vilhelmiina 1860-68, Heikki 1862-68, Elisabet  6.7.1864, Ida 14.12.1866 ja Benjam 29.9.1869. Benjam Juhonpoika oli  isäntänä  myös pitkään, vuodet 1845-83. Isännyyden alkaessa hänen sisarensa Ulla Juhontytär, s.1811 Sahalahdessa, muutti myös Hannulaan poikiensa Juho Heikin s.1840 ja Kustaan s.1844 kanssa. Vuokraviljelijänä mainitaan vuonna 1858 Pietari Simonpoika Grönqvist s. 26.9.1814 Kuhmalahdella, kuten vaimonsa Anna Liisa Erkintytärkin 1810, poika Simo s. 1846. He tulivat Sahalahdelta.  Vuoden 1883 rippikirjamerkinnöissä Juho Benjaminpoika 1858 mainitaan isännän nimellä. Talon viljelyksiä hoiti lampuotina vuoteen 1884 asti Tuomas Antinpoika Vekuna  s.13.12.1836 Luopioisissa, kuten myös vaimonsa Hilda Henrika s.18.9.1838. Heillä oli lapsia Heikki 1869, Amanda 1869, Tuomas Israel 1871, Jeremias 1873, Kalle 1880 ja Kustaa 1883. Hannulaa omisti silloin lyhyen ajan Heikki Juhonpoika Hyömäki. Hän myi vuonna 1883 talon  Kustaa Juhonpoika Helanderille, s. 4.10.1840  Pälkäneellä. Helanderin ensimmäinen vaimo oli Alahärmästä Liisa Juhontytär  Isokivi s.14.5.1840. Hän oli tullut vuonna 1871 palvelukseen Salmentaan Eskolaan. Liitto ei kestänyt kauan. Tampereen tuomiokapituli antoi heille luvan avioeroon 1887, jonka jälkeen Kustaa Juhonpoika solmi avioliiton Amanda Reinholdintyttären kanssa jouluaattona 1887. Amandan ensimmäinen puoliso Matti Juhonpoika Eerola oli kuollut 1883.   Liisa muutti Messukylään. Vuonna 1891 Hannulan isännäksi tuli Jeremias Erkinpoika, s. 5.12.1864 Luopioisissa. Entinen omistaja Helander vuokrasi uudelta omistajalta Hannulalle hankkimansa tonttimaan Arakosken rannalta sahaa varten. " Täten vuokraan minä entiselle tilanomistajalle Kustaa Helanderille tahi hänen määräämällensä omistettavani Hannulan tilan maalta, Pälkäneen pitäjän Sappeen kylästä nykyänsä eri aitauksessa olevan sahan tontimaan sekä Hannulan talon osan Sappeen kylän takamaalla olevasta yhteisestä niitystä viideksikymmeneksi (50) vuodeksi lukien ensi Marian päivästä 1891, vastaan kolmen markan vuotuista veroa, ja jospi Kustaa  Helander minun kuulemattani laillisesti kiinnittää tämän vuokra kaupan Hannulan taloon, vakuutetaan täten. Sahalahdella elokuun 21 pnä 1890. Jeremias Erkinpoika Hannula   (puumerkki)”  Kustaa Helander kuoli 27.8.1899, ja saha-alueen omistus palasi Rantalalle.

  Jeremias Erkinpojan vaimo Kustaava Nerontytär s.31.8.1871 oli niinikään Luopioisista. Hannulassa syntyivät tyttäret Katri Maria 2.8.1891 ja Alma Kustaava 25.9.1892. Jeremias Erkinpoika itse kuoli keuhkotautiin 30-vuotiaana 30.10.1895. Saman vuoden elokuussa oli kuollut heidän vuoden ikäinen poikansa Lauri Erkki. Kustaava Nerontytär piti taloa miehensä kuoleman jälkeen kaksi vuotta. Hän avioitui 1897 Juho Reinhold Eerolan kanssa s. 7.1.1875.  Ensin Hannulan vuokraajaksi 1898  ja sitten myös omistajaksi tuli Luopioisista Heikki Neronpoika Rulja s.9.2.1876 . Hän oli avioitunut heinäkuussa 1898  sappeelaisen Kustaava Efraimintytär Hartikkalan kanssa s.30.5.1878. Heidän lapsiansa olivat  Aukusti Heikki s.13.11.1878, Helmi Kustaava s. 27.11.1899, Viljami Alarik 1901-1902, Martti Johannes s.14.11.1902 ja Enni Dagmar s.5.3.1904. 

  Jo toisen kerran Hannulan historiassa talon omistajia tuli Sahalahden Ilolan Juuselasta.  Tuomas Juhonpoika oli tullut sieltä 1700-luvun lopulla. Hänen sukunsa hallussa talo oli ollut 1800-luvun puoliväliin asti. Vuonna 1906 Hannulan ostivat Vilhelm Vilhelminpoika Musula ( 26.2.1878-15.7.1933) syntynyt Kangasalla ja Ida Kaarlontytär Juusela ( 28.5.1880-13.1.1965) Sahalahden Ilolasta. He ottivat sukunimekseen Hannula. Heidän lapsiaan olivat Aino Aleksandra 3.11.1906-14.12.1998 , Mikko Valfrid 1.10.1908- 14.4.1942, Hilma Helena 17.11.1910-17.6.1991, Ida Fredrika 18.8.1912 – 8.8.2000, Kalle Vilhelm 19.10.1914 -22.4.1917 ja Toivo Johannes 3.6.1918-15.2.1940. 

  Ville Hannulan kuoltua 1933 isännyyttä hoitivat veljekset Mikko ja Toivo Hannula. He molemmat kaatuivat, Toivo talvisodassa ja Mikko jatkosodassa. Heidän perikuntanaan jäljellejäänyt naisväki hoiti taloa vuoteen 1991 asti. Silloin Ida Jousmäen s. Hannulan perilliset lunastivat talon ja perustettiin Maatalousyhtymä Hannulan tila. Pellot ovat vuokrattuina, rakennukset vapaa-ajan käytössä, metsät hoidon kohteena.  Ostajina oli yksitoista perillistä: Marjatta ja Esko Koskenvesa, Hilkka ja Kalevi Silvola, Helvi Jousmäki, Anssi  Koskenvesa, Perttu  Koskenvesa, Hannu Koskenvesa, Tuomas Silvola, Outi Paloneva ja Antti Silvola. Vuonna 2005 sukuyhteisön määrä lapsineen on  25 henkeä. 

 

    29. Luotola 

  Hutila-Eerolan maista on lohkottu vuonna 1954 Luotolan tontti. Sappeen koulun opettaja Tauno Nieminen (2.12.1906 – 27.12.1967)  rakensi tuolloin tontille talon. Niemisen kuoltua  talo siirtyi emännöitsijä Amanda Pitkälahden (7.3.1915 -1.4.1988)  omistukseen vuosina 1967- 1989. Tuona aikana Luotolassa asuivat lyhyempiä aikoja myös hänen äitinsä  Vilhelmiina (20.11.1890 -15.11.1983) , sisarensa Matilda (12.10.1913 – 19.3.1996) sekä veljensä Matti. Amanda testamenttasi omaisuutensa Suomen Lähetysseuralle. Luotolan osti vapaa-ajan asunnokseen sappeelaissyntyinen Pauli Hietamäki vuonna 1989 yhdessä puolisonsa Ritvan kanssa. Kesällä 2000 talon ostivat naapurin Hannulan tilan omistajat. He kunnostivat rakennukset vuokrauskäyttöön ja perustivat sitä varten seuraavana vuonna Hiukko Oy:n. 

 

  30. Hiukon torppa 

  Hiukon torppa kuuluu niihin asumuksiin, joiden sijainnista ei ole tietoa. Vuosien 1852-58 rippikirjoissa mainitaan ensi kerran Eerolan torppa Hiukko.  Torpparina oli tällöin Jonas Aataminpoika, syntynyt 1804 Luopioisissa. Vaimo Maria Mikontytär  s.1797 oli Sahalahdesta. Heillä oli kolme tytärtä Justiina  1829, Maria s 1838 ja Amanda 1852.  Perhe muutti Hiukkoon  Hutilasta, jossa Jonas Aataminpoika oli palvellut renkinä. Sitä ennen hän oli renkinä Hartikkalassa. Perhettä kohtasi tragedia vuonna 1859, kun tytär Justiina kuoli punatautiin ja äitinsä samasta syystä kymmenen päivää myöhemmin. Kylässä vallitsi ankara epidemia. Hiukon torppaa ei enää mainita 1860-lopun rippikirjoissa. 

  Torpan sijainnista voi vain esittää arvailuja. Hiukko-nimitys on säilynyt Kirkkovenetien ja Hiukonlahden välisellä pelto-alueella. 

 

31. ”Täti-Maijan pirtti”   

  Maria Eerola (15.8.1877 – 14.5.1965) oli ainakin vanhoilla päivillään paremmin tunnettu nimellä ”Täti-Maija” . Hän oli Eerolan isännän Matti Juhonpoika Eerolan ja Amanda Reinholdintytär  s.Vähäojan viidestä lapsesta keskimmäinen. Hän muutti rippikirjojen mukaan vuoden 1904 marraskuussa Haukivuorelle. Sappeeseen palattuaan hän asui mökissään vanhimman sisarensa Selma Korkeelan tontilla keskikylällä. Mökki siirrettiin kokonaisena lapsuuskodin maille 1950-luvun lopulla.  

  ”Täti-Maijan” kuoltua taloon siirtyi asumaan hänen Juho-veljensä tytär Alma Lyytia Eerola (23.5.1900 – 30.7.1980).  

 

  32. Vanha-Kylä

 Hutila-Eerolasta lohkottiin vuonna 1953 Vanha-Kylä niminen tila. Sen isäntä oli vuosina 1953-62  Antti Eerola (18.6.1917 – 18.12.1962),  Juho Reinhold Eerolan ja Kustaava s. Ruljan nuorin poika. Talon nimi viittaa siihen, että päärakennus on Sappeen kylän vanhalla tonttialueella. Perheeseen kuuluivat vaimo Kyllikki s. Hakala s.8.6.1923 ja lapset Matti, Jarmo, Elina, Markku ja Elisa. Vuosina 1963 -79 tilan omisti Antti Eerolan perikunta. Vuodesta 1980 Markku ja Leena Eerola jatkoivat viljelyä. Heidän lapsiaan ovat Anu, Antti ja Anne. Markun sisaruksista ovat vapaa-ajan asunnot kotitilan maista lohkotuille tonteille rakentaneet Matti Haukilahteen, Elina ja Elisa Paskosaareen sekä Jarmo Ritaniemeen. 

                     

 33. Hutila-Eerola 

  Hutila-Eerola erosi vuonna 1734 Hutilasta omaksi tilakseen. Hutila oli yksi kahdeksasta kantatilasta.  Nykyinen päärakennus on isonjaon tonttikartan 1763-64 mukaan vanhalla tontillaan. 

Erkki Simonpoika                              1734-55

Juho Erkinpoika                                1756-1803

Heikki Juhonpoika                             1804

Juho Juhonpoika                                1805-30

Juho Juhonpoika                                1831-39

Juho Tuomaanpoika Tervalta             1840-53

Matti Juhonpoika                               1868-83

Juho Matinpoika                                1897-1938

Viljam Eerola ja Antti Eerola              1939-52

Viljam Eerola                                    1953-66

Mirjami ja Pentti Hakala                    1967-2004

Pentti Hakalan perikunta                    2005 -                  

 

Eerola 1800-luvun puolivälistä 1900-luvulle 

Pälkäneen seurakunnan rippikirjojen kertomaa: 

  Juho Juhonpoika  oli syntynyt 20.10.1809 Pälkäneellä ja avioitui luopioislaisen Anna Kaisa Matintyttären kanssa s. 30.7.1814.  Heillä oli kolme tytärtä Gustava Juhontytär s. 12.12.1836, Henrika Juhontytär 21.12.1838 ja Saara s. 11.3.1841.  Perhe muutti Luopioisiin 1842. 

  Juho Juhonpojan jälkeen isännäksi tuli Juho Tuomaanpoika  s. 2.12.1811- 25.4.1853. Hänen vaimonsa oli Heta Matintytär s. 17.12.1826- 2.9.1854. Heidän poikansa  Matti 15.12.1850 oli vanhempien kuollessa vielä pieni. Talossa asui myös isännän äiti Lisa Tuomaantytär, joka oli syntynyt 24.8.1777 Sahalahdella ja kuoli 8.4.1856 punatautiin.

Talo oli Juho Tuomaanpojan kuoltua 1853 vuokraviljelyksessä, jota hoiti lampuoti  Erkki Erkinpoika s. 10.5.1797, vaimo oli Eeva Adamintytär s. 7.5.1797, tyttäret Henriika s. 1.2.1827 ja Eeva Liisa  s. 10.7.1834.   Lampuoteja olivat myös Heikki Heikinpoika s.1824, vaimonsa Maija Stiina s. 1835, sekä  Matti Matinpoika s.1830 ja vaimonsa Maria Juhontytär s.1836, lapset Henrikka 1863,Vilhelm 1866 ja Maria 1870. 

 Matti Juhonpoika (15.12.1850-28.3.1883) otti isännyyden 1868.  Hän avioitui 1872 Amanda Reinholdintytär Vähäojan kanssa (20.2.1851- 23.12.1895).  Puolison kuoltua 1883  Amanda avioitui uudelleen v 1887 Kustaa Juhonpoika Helanderin kanssa. 

Matin ja Amandan lapsia olivat Selma s.17.12.1872, Juho Reinhold  s.7.1.1875, Maria s.15.8.1877, Hanna s. 10.5.1880 ja Amanta s.11.1.1883.

  Matin jälkeen talo oli jälleen vuokraviljelyksessä, jota hoiti Kalle Kustaa Kallenpoika Kuhmalahdelta s. 1853. Perheeseen kuuluivat vaimo Maria ja lapset Kalle, Vihtori, Amanta ja Jalmari. Perhe palasi Kuhmalahdelle 1897. Isännäksi tuli 1898-1935  Juho Reinhold Matinpoika Eerola (1.1.1878-16.6.1952) .Hän avioitui 18.4.1897 luopioislaisen Kustaava Neerontytär Hannulan kanssa ( 31.8.1871 -9.12.1935).  Kustaava oli ollut naimisissa Jeremias Erkinpoika Hannulan kanssa, joka oli kuollut 30.10.1895.  Kustaavalla oli tytär Katri Maria s. 2.8.1891, sekä liitosta Jeremiaksen kanssa Alma Kustaava s.25.9.1892 ja Lauri Erik s.22.3.1894.  Juho ja Kustaava  Eerolan lapsia olivat  Lauri Johannes Eerola s.22.5.1897, joka hukkui  9.11.1908,  Matti Aukusti 17.9.1898-29.10.1918, Alma Lyytia 23.5.1900 – 30.7.1980, Viljam Alarik 24.5.1902 – , Lempi Johanna  21.7.1904-6.10.1978, Rauha Kustaava 23.5.1906-29.6.1964, Helvi Kyllikki 5.7.1908 – 7.7.1977, Laura Lemmitty 18.8.1910, Raakel 17.9.1912, Paavo Johannes  29.4.1916-2.5.1916 ja Antti Ilmari  18.6.1917 – 18.12.1962. 

  Juho Reinhold avioitui vielä vaimonsa kuoleman jälkeen 1941 Amanda Aurora Forsmanin s. Lehtimäen kanssa ( 23.11.1884- 8.2.1962).

  Veljeksistä Viljam Alarik Eerola ja  Antti Ilmari  Eerola jatkoivat talon viljelyä, kunnes tilasta lohkottiin 1952 Vanha-Kylän tila veljeksistä nuoremmalle, Antille. 

Hutila-Eerolan isäntänä jatkoi Viljami Eerola (24.5.1902 – 15.7.1981) puolisonsa Hulda s. Lehdon kanssa (27.9.1912 – 11.7.1958).  Heidän lapsiansa ovat Pirkko, Anna-Liisa, Maija, Mirjami, Tellervo, Kaija, Ritva, Irma ja Maire. Nuorin lapsista oli äitinsä kuollessa kolmevuotias. 

Hakala 

  Talon hoitoa jatkoivat Mirjami ja Pentti Hakala (5.1.1940-8.1. 2004)  vuodesta 1967 alkaen. Heidän lapsiansa ovat Margit, Esa ja Seppo. 

 

 34. Alhonkärki 

  Eerolan maalla asui 1890-luvulla itsellinen Reinhold Juhonpoika Alho s.4.8.1827 Pälkäneellä. Tarkempaa asuinpaikkaa ei kuitenkaan ole tiedossa. Hän oli tullut 1850 vävyksi Vähänojan torppaan Hannulan maalle. Puoliso Eeva Juhontytär s.13.2.1831 oli torppari Juho Martinpojan tyttäristä nuorempi. Reinholdin ja Eevan tytär Amanda s.20.2.1851 oli avioitunut 1872 Eerolan isännän Matti Eerolan kanssa.  Kun Amandan veli Juho Fredrik Reinholdinpoika otti Vähänojan torpan isännyyden hoitaakseen, siirtyivät vanhemmat Eerolan maalle ja ottivat sukunimen Alho. Molemmat kuolivat vuonna 1893, Eeva Juhontytär 12.2. ja Reinhold Juhonpoika 30.11.  

Alhonkärjessä asuivat Juho Eerikinpoika Alho (3.2.1886 -14.1.1944) ja vaimonsa Maria s. Koskinen (25.10.1896 -29.9. 1977). He rakensivat muistitiedon mukaan uppotukeista pirtin Alhoinkärkeen.  Juhon isä Erkki Erkinpoika Alho (11.11.1839) asui 1900-luvun alun kirkonkirjojen mukaan Hartikkalan maalla leskenä. 

Juho ja Maria Alhon poika on Sulo.

Alhon paikan hankkivat omistukseensa Terho Forsman (2.3.1915-26.12.1975) ja Rakel Forsman s. Eerola vuonna 1962. Heidän tyttärensä on Lea. 

 

35. Hutila-Eerolan pakari

  Kirkkovenerannan tuntumassa vastapäätä tilan päärakennusta joen vastakkaisella puolella on Eerolan pakarirakennus, jossa asuivat sodan jälkeen evakkoina perheen vaari Esa Munne, sekä Jussi ja Aino Munne ja heidän lapsensa Raili ja Raimo. Heidän jälkeensä rakennuksessa asuivat Irja ja åke Forsman ennen muuttamistaan Mäkipäähän. 

 

36. Hakki

  Kirkkovenerannassa on muistitiedon mukaan ollut paja, samoin lähellä siltaa. Edelliseen liittyy nimi Hakki, joten se viitannee Hakliniin. Kirkonkirjojen mukaan seppä Heikki Kustaa Haklin oli syntynyt Luopioisissa 22.11.1842. Haklin-sukua asui Sappeessa Hutilan maalla jo 1870-luvulla. Heikki Kustaan perhe muutti  Hutilan maalle Kuhmalahdelta,  jossa vaimo Senopia Juhontytär oli syntynyt 1850.  Kustaava Heikintytär  Haklin  s.1873 oli 1890-luvun lopulta vuoteen 1901 palveluksessa Heikkilässä. Hän oli syntynyt Kuhmalahdella, samoin sisarensa Matilta 1876. Sappeessa syntyneitä olivat Olka 1880, Jemiina 1882 ja Tiitus 1884.  Jemiina  oli vuodet 1899-1908 Hutilassa piikana, kunnes avioitui tuuloslaisen Konsta Nurmisen kanssa ja muutti miehensä pitäjään.  Olka muutti Luopioisiin 1901 ja Tiitus samana vuonna Lammille. 

 

 

37. Joenlahti  

  1950-luvun lopulla rakensivat Kyllikki  Heikkilä s. 1934 ja Esko Nikkilä (21.1.1931- 3.1.2004)  talon Kyläjärven rantatörmälle.  Heidän lapsensa ovat: Aulis, Rauno (1957-1981) ja Hannu. 

Nykyisin talossa asuvat Hannu Nikkilä ja Marika  s. Kilpinen lastensa Ninan ja Essin kanssa. 

 

            38. Pihlajamäki 

Vuoden 1939 kartassa on jo merkitty tontti ja asuinrakennus. 

Savolaisen perhe. joka asui myös Heikkilässä 1940-luvun lopulla, asui sitten Pihlajamäessä.  Tontti on lohkottu Hutilan maista vuonna 1955.  

Vuonna 1960 Väinö Suokas ja Tauno Kujala  ostivat  Arvi ja Anna Savolaiselta kumpikin määräalan Pihlajamäen tilasta. Tauno Kujala perheineen muutti Pihlajamäkeen vuonna 1961. Tauno ja Eila Kujala asuvat siellä edelleen. Heidän lapsensa ovat Tuulikki, Tapani, Hilkka ja Helinä.

 

39. Suokas   

  Vuonna 1947 Hutilan maista lohkottiin Karjalasta siirtolaisena tulleelle Suokkaan perheelle tila. Väinö Suokas  s.21.7.1907  ja Aino  s. Termonen s.25.8.1909. Heidän lapsiaan ovat Tuomo ( 1930 – 1969), Maija ja Vilho.  Suokas on nykyään vapaa-ajan asuntona. 

 

40. Juho Heikinpoika ja Saara Liisa 

  Juho Heikinpoika Terva  (12.11.1843-27.1.1908) oli Tervan isännän Heikki Tuomaanpojan (1809-1846) ja Hetan (1820-1884) lapsista keskimmäinen. Hän oli isänsä kuoleman jälkeen muuttanut äitinsä kanssa Kangasalle ja palannut takaisin kotikylään. Hän avioitui Saara Liisa Matintyttären kanssa (19.10.1826- 18.4.1884), joka oli Heikkilän isännän Matti Juhonpojan (1802-1868) ja Anna Sigfridintyttären tytär. He muuttivat asumaan Heikkilän maalle itsellisinä. Heillä oli tytär Matilda Juhontytär (23.9.1866 – 23.5.1944). Matilda avioitui vuonna 1900  Heikki Erkinpoika Hutilan kanssa (28.4.1858-20.4.1936). Heidän tyttärensä Maria kuoli samana vuonna 15-vuotiaana. 

 

41. Terva 

  Tervan talo on yksi Sappeen kahdeksasta kantatilasta. Se on ollut myös saman suvun hallinnassa vuodesta 1726 (1717). 

Antti Niilonpoika                               1552-70

Niisius Antinpoika                             1571-85

Matti Eskilinpoika                              1586-90

Sigfrid Juhonpoika                             1591-1606

Antti Niilonpoika                               1607-37

Hannu Antinpoika                              1639-80

Riitta                                                 1681-83

Sigfrid Hannunpoika                          1684-96

Matti Sigfridinpoika                           1698-1705

Sofia                                                 1707

Simo Matinpoika                               1708-13

Juho Erkinpoika Hutilasta                  1717-28

Kirsti                                                 1729

Matti Juhonpoika                               1730-57

Eufenia                                              1758-61

Erkki Matinpoika                              1762-1813

Tuomas Erkinpoika                           1814-40

Heikki                                               1841-46

Matti                                                 1847-51

Hedda                                               1852-56

Juho                                                  1857-61

Maria                                                1862

Erkki                                                 1863-64

Heikki Heikinpoika                            1865-67

Kustaa Martinpoika                           1868-69

Kalle Erkinpoika                               1871

Aapeli Jeremiaanpoika                       1872-73

Erkki Hutila                                       1874 -

 

Tervan asukkaat 1800-luvun puolivälistä 1900-luvulle

  Tuomas Erkinpoika (2.11.1772-16.1.1851) oli Tervan isäntä 1814-40. Puoliso oli sappeelainen Maria Juhontytär (12.4.1782-2.2.1864) Heidän lapsensa olivat Anna (23.7.1806-10.10.1883), Heikki (2.4.1809- 19.12.1846), Juho (2.12.1811-25.4.1853), Maria (28.9.1814- 8.3.1883), Erkki (29.5.1817-5.9.1898) Leena (13.9.1820-24.7.1887) Liisa (8.7.1825 -2.4.1833).  Tuomas Erkinpojan aikana vuoden 1831 lokakuussa paloivat Tervan kaikki rakennukset, samoin lähimpien naapureiden, Hutilan ja Eerolan.  Tuomaan pojista vanhin Heikki Tuomaanpoika jatkoi 1841 isäntänä viisi vuotta kuolemaansa asti 1846. Hän avioitui pälkäneläisen Heta Mikontyttären kanssa ( s. 1820). He saivat kolme lasta, joista Heikki Juho kuoli  2-vuotiaana 1842, ja tytär Maria isänsä kuoleman jälkeen vajaan vuoden vanhana 1847.  Heta Mikontytär muutti poikansa Juhon (12.6.1843-27.1.1908) kanssa Kangasalle 1849. Juho palasi takaisin kotikylään. Heta kuoli 7.10.1820. 

   Tervan vuokraajana tiluksia hoiti sen jälkeen parin vuoden ajan pälkäneläinen Matti Mikonpoika (1799-1849). Hänen vaimonsa  Heta Heikintytär (s 18.1.1803) hoiti taloa miehensä kuoleman jälkeen. Heillä oli lapsia:  Heta Liisa s. 1826, Matti s. 1830, Jeremias s. 1834, Senobia s. 1837, Heikki s. 1839, Wilhelm s. 1842 ja Henriika 1847.

Lampuodiksi eli vuokraviljelijäksi tuli hänen jälkeensä 1857  Juho Israelinpoika  (16.4.1816) Luopioisista. Hänen vaimonsa Ulla Simontytär (20.3.1823) oli Kuhmalahdelta. Lapsia olivat Maija Stiina 1843, Vilhelmiina 1846, Anna Liisa 1849, Henriika 1853 ja Juho 1856.  Mukana muuttivat Tervalle myös Juho Israelinpojan äiti Maria (1774-1858) ja sisarukset Mikko (1804) ja Anna (1813).

  Talon isäntinä olivat Pälkäneen historian isäntäluettelon mukaan vuonna 1862 Maria ja 1863-64  Erkki, vuosina 1865-67 Heikki Heikinpoika ja 1868-69 Kustaa Martinpoika. Luopioisissa 5.11.1841 syntynyt Kalle Erkinpoika  tuli Tervan isännäksi 1870. Puoliso Kustaava Mikontytär (27.11.1842) oli myös Luopioisista. Heillä oli tyttäret Olga s.1867 ja Amanda Kustaava s.1870. Aapeli Jeremiaanpoika hoiti viljelyksiä 1872-73.  Vuonna 1874 isännäksi tuli Erkki Tuomaanpoika Hutila ( 1817-1898). Puoliso oli Eeva Stiina Juhontytär Juusela.  Vuosisadan vaihteessa ensin vuokraajaksi, sitten isännäksi tuli Juho Heikki Erkinpoika (7.12.1840- 24.2.1924). Hänen vaimonsa Karoliina Juhontytär (30.3.1839 – 8.5.1932) oli syntyisin Luopioisista. Heillä oli lapsia Juho Kustaa ( 23.7.1862-9.9.1946), Henrika (1864-69), Maria (16.4.1868-12.3.1952), Heikki (11.12.1870 -15.5.1948), Liisa (20.12.1872-22.12.1955), Matti 24.7.1875-27.10.1961), Karoliina (6.3.1878-10.10.1950), Kaarle (9.3.1880- 19.7.1949) ja Aukusti (21.9.1882-9.11.1961). 

  Isäntänä jatkoi vuosina 1915-49 Kaarle Terva (9.3.1880 – 19.7.1949). Hänen puolisonsa oli Hilma s. Kaisko Luopioisista (28.6.1888 – 22.3.1951). Heidän lapsiaan ovat Hilma (1914 -92), Hilja (1915-17), Kalle (1917 – 76), Viljo (1920 – kaatui sodassa 1941), Väinö s. 1921 , Lauri  (1923 - ), Vieno s.1927, Helvi s.1929, Sylvi s. 1931  ja Pentti s.1933. 

  Tervan kantatalon viljelyä jatkoi Väinö Terva vuodesta 1950. Hänen puolisonsa on Elvi s. Nikkilä s.1926. Heidän lapsiaan ovat Reijo, Pertti ja Matti. Veljeksistä nuorimmat jatkavat talonpitoa. 

 

42. Sappeen kauppa

Sappeen kaupasta ja rakennuksessa asuneista on oma artikkelinsa tässä kirjassa. 

 

43. Sylvi ja Niilo Heinonen

  Kaarle ja Hilma Tervan tytär Sylvi  ja miehensä Niilo Heinonen (26.3.1920 – 7.2.1988)  rakensivat 1950-luvun alkupuolella talon Arakoskentien varteen Rohostenmäen päälle.  Heillä on poika Pauli. 

 

44. Vihtorin pirtti

   Nykyisen Maijankadun varrella on ollut Vihtorin pirttinä tunnettu rakennus. Talo oli Toivo Stelinin rakentama. Hän asui siinä perheineen ennen muuttoaan Metsolaan. Veikko Heinonen kertoi, että ”Järvenpään Vihtori  oli Helsingissä rapparina, mutta osti sitten sen talon”. Hannulassa on edelleen käytössä hänen muuraamansa leivinuuni Aino Hannulan muistelmien mukaan: ”Ja 1917 sitte Järvenpään Vihtori , se  oli pula-aika  ja tuli muuraan. Se oli rapparina Helsinkissä ollu ja isä anto sille muurarin homman”. Lauri Manskinen oli Rantalassa renkinä. Lauri Manskinen  toimi Arakosken sahalla sahurina, pärehöylän käyttäjänä, myllärinä ja pitkään myös Ylisen kioskilla myyjänä. Hän asui aiemmin Luopioisten puolella lähellä Kaiskoa. Vihtorin pirtin paikka on nykyään Kalle Taimisen varastoalueena. 

 

45. Karimaa

  Yrjö Heinonen (22.9.1893 – 21.9.1971) avioitui vuonna 1917 Vilhelmiina s. Lehtiön kanssa (12.5.1899 – 19.9.1987). He rakensivat kodin Yrjön äidin suvun, Tervan,  maalle. Tontti lohkottiin vuonna 1926 Karimaa-nimisenä. Heidän lapsiaan olivat Reino (20.12.1918- 1982), Niilo (26.3.1920 – 7.2.1988), Erkki (25.8.1921 - ), Arvo (31.1.1925 -) Irja  s. 9.12.1926 , Eila s. 6.12.1928 ja Hilkka s. 20.10.1930. Heistä Sappeeseen jäivät asumaan Reino, Niilo ja Irja (Forsman). 

 

46.  Onnela 

  Ida Palttala (30.1.1889 – 28.8.1966) oli palvellut karjanhoitajana Hutilan talossa ja rakentanut itselleen pirtin, Onnelan, Maijankadun varrelle. Tämän jälkeen hän avioitui Aukusti Tervan (21.9.1882-9.11.1961), Juho Heikki ja Karoliina Tervan pojan kanssa. Heille syntyi tytär Vieno vuonna 1933. 

  Sodan aikana talossa asuivat Ville ja Amalia Hagert perheineen. Mies tosin oli silloin rintamalla.  1940-luvulla Onnelaan muuttivat Alma ja Veikko Heinonen. Avioiduttuaan Marjatta s. Sierasen kanssa Veikko Heinonen laajensi taloa ja muutti katon tien suuntaiseksi. 

  Myös Kyllikki  ja Esko Nikkilä asuivat  1954 avioliittonsa alkuaikoina Onnelassa.

  Heidän jälkeensä taloon muutti Aleksi ja Liisa Heinosen Hilja-tyttären poika Kalle Taiminen s. 1934 puolisonsa Aune s. Vileniuksen s. 1935 kanssa. Heidän lapsiaan ovat Seija, Ismo, Reija, Mervi, Isto, Kirsi-Marja ja Else-Maj. 

 

47. Honkamäki

  Matti ja Maria Huhtalan poika Urho Huhtala (19.5.1908 – 24.10.1988) avioitui vuonna 1938 Elma Laineen ( 19.12.1906 – 1.5.1981) kanssa. Honkamäen tontti on lohkottu Huhtalan maista vuonna 1953.  Urho ja Elma Huhtalan poika 

on Unto Huhtala s.1943. Honkamäen talo on hänellä työkäytössä. 

 

48. Huhtala 

  Juho Heikki ja Karoliina Tervan pojista Matti (24.7.1875 – 27.10.1961) avioitui vuonna 1904 Maria s. Rantalan kanssa (26.1.1876 – 22.12.1948). Vuonna 1916 Tervan maista on lohkottu Huhtalan tila.  Heidän lapsiaan olivat Jalmari (31.7.1905 – 23.7.1944), Urho (19.5.1908 -24.10.1988), Aune (1911 -14) ja Väinö (20.1.1914 – 20.6.1977).  Matti ja Maria ottivat sukunimen Huhtala virallisesti 4.3.1939. Siihen asti perheen sukunimi oli Terva. Jalmari Huhtala kuoli sotasairaalassa vammoihinsa. Hänen hautajaisiinsa kerrotaan kirkkovene Ullalla soudetun viimeisen kerran. Vene tosin kunnostettiin uudelleen käyttöön 2002.  Väinö Huhtala asui talossa kuolemaansa asti 1977.  Myöhemmin talossa on asunut vuokralla Pekka Pitkälahti puolisonsa kanssa, Leppäsen perhe sekä vuodesta 2002  Manta Granat. 

 

49. Puisto

  Juho Heikki ja Karoliina Tervan tytär Maria Terva, paremmin tunnettu nimellä ”Tervan Maija” (16.4.1868 – 12.3.1952) sai kotitalonsa maille asunnon, jonka tontti on lohkottu vuonna 1937 nimellä Puisto. Rakennus on nykyisen Maijankadun päässä. Komea nimi tälle kujalle on annettu Maria Tervan mukaan. Ennen Maija Tervaa siinä oli jo asunut hänen sisarensa Liisan poika Yrjö Heinonen. 

Vuodesta 1953 Puistoa asuivat Yrjö Heinosen poika Reino Heinonen (20.12.1918 -  1982) ja puolisonsa Anna-Liisa s. Rantanen s.1921. Heidän poikansa on Pentti. 

 

50. Hutila

Hutila on yksi kahdeksasta Sappeen kantatilasta. Talon tontti siirtyi isonjaon yhteydessä 1833 nykyiselle paikalleen. Vuonna 1831 Hutilan kaikki rakennukset olivat Vanhankylän alueella palaneet. 

Isännät  1539 - 1936

Lasse Pietarinpoika                           1539-60

Pietari Lassenpoika                           1561-70

Erkki Lassenpoika                             1570-94

Reko Erkinpoika                               1595-1627

Tuomas Rekonpoika                         1628-42

Erkki Erkinpoika                               1644-52

Matti Rekonpoika                             1653-61

Erkki Tuomaanpoika                         1662-70

Simo Tuomaanpoika                          1675-91

Simo Erkinpoika                                1693-1713

    (veljensä Juho Erkinpoika Tervan isännäksi 1716)

Matti Simonpoika                              1723-37

Maria                                                1738

Kustaa Sigfridinpoika                        1739-58

Matti Matinpoika                               1759-73

Heikki Heikinpoika                            1774-87

Juho Heikinpoika                               1788-1815

perilliset                                             1816-30

Juho Juhonpoika                                1831-39

Erkki Tuomaanpoika                         1840-98

Eevastiina Juhontytär                         1899-1903

Heikki Erkinpoika                             1903- 1936

 

Vuorinen          Helvi ja Esko Leppänen                         

 

Hutila 1800-luvulta 1900-luvulle 

  Juho Juhonpoika (1785-10.2.1838) tuli Hutilan isännäksi 46-vuotiaana 1831 . Samanikäinen oli myös hänen vaimonsa Maria Erkintytär (1785 – 20.8.1851) Heillä oli kasvattipoika Erkki Tuomaanpoika s.1817, josta tuli Hutilan isäntä 1840. Hänen vaimonsa Eeva Stiina Juhontytär s.1.9.1817-26.10.1903 oli syntyisin Sahalahden Juuselasta. Lapsia oli viisi: Juho Heikki 3.12.1840- 24.2.1924, Kustaa 25.9.1844- 18.11.1847, Erkki 30.7.1846- 28.3.1851, Maria 22.1.1848-22.7.1859 , Liisa 20.2.1850- 12.8.1851, Erkki 5.7.1852-2.1.1928, Matti 19.9.1855- 22.7.1859 ja Heikki 28.4.1858 – 20.4.1936.  Erkki Tuomaanpoika  kuoli 5.9.1898. Pälkäneen hautausmaalla on säilynyt hänen haudallaan valurautainen risti koristeineen ja teksteineen. Talo oli neljän vuoden ajan puolison Eeva Stiina Juhontyttären  nimissä, k. 26.10.1903.  Nuorin pojista Heikki Erkinpoika Hutila  (28.4. 1858 – 20.4.1936)  jatkoi Hutilan talon isäntänä. Hän avioitui vuonna 1900 Matilda   Tervan kanssa ( 23.9.1866 -  23.5.1944).  Matildan tytär Maria kuoli 15-vuotiaana 7.2.1900. 

  Veljeksistä vanhin Juho Heikki avioitui Karoliina Juhontyttären kanssa 1862. He olivat ensin Tervan talon vuokraajina, sitten omistajina vuosisadan vaihteesta.

Heikki Hutila oli uuden kirkkoveneen keskeisin puuhamies vuonna 1902. Vene tehtiin Hutilan riihen katoksessa. Hän oli kirkkovene Ullan pitkäaikainen perämies kuolinvuoteensa asti 1936. 

  Vuonna 1938 Hutilan omistus siirtyi  varatuomari Johannes Arvid Vuoriselle (1895 -1972) ja puolisolle Esteri s. Lönnqvist (1897-1975).  Metsäalueista suurin osa on J.A. Vuorisen pojan, Pekka Vuorisen  (26.9.1919 – 28.8.2000) lasten omistuksessa. 

Nimellä Vuorensivu Hutilan  kantatilan omistavat Esko Leppänen s.13.10.1921 ja Helvi s. Terva s. 22.4.1929. He tulivat Hutilaan vuokraajina syksyllä 1953 ja lunastivat sen kahdeksan vuotta myöhemmin. 

 

51. Eklund

  Räätäli Mooses Manu Mooseksenpoika Eklundin perhe muutti Sappeeseen Hutilan maalle vuonna 1895. Tarkemmasta asuinpaikasta ei ole tietoa. He tulivat Ruovedeltä, jossa Mooses oli syntynyt 28.12.1834, vaimo Miina Manuntytär 1849 ja pojat Mooses 1883 ja Heikki 1886.  

  Muutaman vuoden päästä he muuttivat Tervan maalle, jossa asuessaan perheenpää kuoli 26.1.1904.  Vaimo ja nuorempi poika muuttivat Sappeesta toisaalle Pälkäneellä. Vanhempi veljeksistä suomensi sukunimensä ja muutti 1908 Helsinkiin nimellä Mooses Tammilehto. 

 

 

52. Stelin  

  Liisa ja Aleksi Heinosen tytär Anna-Liisa (3.12.1895 – 2.12.1978) avioitui  vuonna 1915 luopioislaisen Toivo Stelinin kanssa (19.3.1896 – 2.11.1958). He asuivat ensin Heinosen taloa Mäkipään puolessa, sitten jonkin aikaa Rantalassa ennen kuin rakensivat myöhemmin Vihtorin pirttinä tunnetun rakennuksen nykyisen Maijankadun varrella. Myytyään sen Vihtori Järvenpäälle Stelin rakensi uuden talon Metsolaan. (No 75) Tämän talon tuhouduttua tulipalossa hän rakensi tilalle uuden. Metsolan he myivät Ilmari Alholle ja rakensivat Rantalan maalle Huhtalan ja Honkamäen lähelle uuden talon. Toivo oli  Rantalan emännän veli.  Toivon ja Anna-Liisan lapsia olivat  Vieno, Aune, Aili, Alli, Helmi ja Martti. Lapsista Helmi ja Vieno kuolivat pienenä. 

53. Arakosken torppa

  Arakoski oli Eerolan torppa. Vuoden 1842 kartan mukaan se sijaitsi nykyisen Vanhalan vaiheilla. Sen ensimmäinen asukas lienee ollut Tuomas Tuomaanpoika, joka kuoli 1821 kuumeeseen 44-vuotiaana.  1830-luvulta vuoteen 1843 torpparina oli Heikki Simonpoika s.1812 Pälkäneellä, vaimo Heta Matintytär s.1819 ja heidän lapsensa  Juho s.1843, Kustaa s.1845 ja Maria s.1848, joka eli vajaan vuoden.  Myös Hetan äiti Maria Kristianintytär asui perheen kanssa (1775-1840). Heikki Simonpoika muutti Luopioisiin  1851.

  Torpan seuraava asukas jo vuodesta 1843 oli Benjami Matinpoika s.1775, vaimo Kreetta Simontytär s. 1795 ja heidän poikansa Benjami Benjaminpoika s. 1819. 

Erkki Erkinpoika Rund s.1810 oli Sahalahdesta, vaimonsa Beata Juhontytär s. 1824 Pälkäneeltä. Lapsia oli Erkki s.1844, Maria s. 1848, Wilhelm s.1852, Aukusti s.1855 ja Juho s.1857. 

Torpparina jatkoi Jeremia Matinpoika s.1834, vaimonsa Leea Kustaantytär s.1834, lapset Hanna s.1876 ja Kaarle Jaakko s.1879.  

Vuonna 1895 Arakoskelle muutti Heikki Juhonpoika s.1870 perheineen, Miina Juhontytär s.1870 ja lapset Heikki s.1891, s.Martta 1894 ja s.Maria 1897.

 

54. Arakoski  

  Arakosken rannalla asui 1900-luvun alkupuoliskolla Vähäojan perhe, sitten Heikki Hartikkalan perhe ennen muuttoaan Hietamäkeen. (Kts no 111)

Samalla mäellä oli myös pienempi asumus, jossa asui Rantalan sahan valttari. 

  1940-luvun lopulla Hely s. Rantala s.27.1.1929 ja Erkki Hallikainen s.29.1.1923 rakensivat Arakosken rinteelle talon ja alkoivat viljellä samannimistä tilaa. Hely on Rantalan tyttäriä, Erkin synnyinseudut jäivät Karjalaan. Heidän lapsiaan ovat Matti ja Maija-Liisa. Talon pitoa jatkavat Matti Hallikainen  ja vaimonsa Kaija s. Eerola. Heidän tyttärensä on Kirsti. 

 

55. Heikkilä

   Hartikkalan talojen ollessa jälleen yhtenä tilana  1800-luvun loppupuolen oli sen isäntänä 1872-97 Efraim Hartikkala, emäntänä Henriika. Heidän kuudesta lapsestaan toiseksi nuorin Ida  (27.11.1882 – 24.10.1931) avioitui vuonna 1907  Heikki Kaarlenpoika Heikkilän  kanssa (27.9.1880 – 30.7.1937) Luopioisten Iso-Knaapilta.

He muuttivat  perheineen Sappeeseen vuonna 1917 Lammilta. Siellä he olivat vuosina 1908 -1916 omistaneet Porraskosken sahan ja myllyn. Myytyään sen Hauhon Puutavara Osakeyhtiölle he vuokrasivat Arakoskessa olleen ns. Alamyllyn, joka oli Tervan talon mylly.  Heikkilä myös piti pakettikauppaa.  Heidän lapsiaan olivat Aaro Henrik s. 02.06.1908, Paavo Ilmari  s. 13.06.1910, Kalle Valfrid s. 26.03.1912 ja Lauri Viljami 27.05.1915. Paavo Heikkilä jäi asumaan Sappeeseen. Hän toimi työnjohtajana Rauma-Repolalla. Pojista myös Kalle asui Sappeessa, ensin veljensä Paavon luona, sitten Metsäkulmalle rakennetussa talossa. Hän ajoi hevosella puutavaraa. 

  Tervan mylly ja saha paloivat yhdessä viereisen tiiliverstaan kanssa. Irja Forsman (s. 1926) oli silloin työssä Rantalan naurismaalla Araniemessä: ” Ja kun me ollaan siellä naurismaalla,  ruppee tulleen savua ja kekäleitä lentään. Ja mylly ja saha palo ja sen savinavetankin kaikki ne osat. Tiilifirmasta pääsi se katolle se tuli.”

  Mylläri-Heikkilällä oli ensimmäisiä radioita, kuulokkeilla kuunneltava kidekone. Raakel Forsman muisteli kuulemaansa tarinaa: ” Siihen aikaan Pia Ravenna oli aina esillä laulamassa, kun se oli hyvä laulaja. Heikkilä kuunteli kidekoneella. Se oli kesäaikaa , kun tää Kauppi- Peissu  oli siellä ja se sano, että sillä aikaa, kun nää jauhattuu nää jyvät, niin mennään kuunteleen sitä Pia Ravennaa. No ne meni sitte ja oli kuulokkeet korvissa sitte, kun  se oli semmonen kidekone.  Se meni se maajohto katon kautta. Iita oli pistäny lehmän liekaan siihen. Nää kun kuuntelee niin hartaasti siellä Pia Ravennaa, yhtäkkiä alko kidekone nousta sinne kattoon. Ne ihmetteli kauheesti, että mikä nyt. Siihen jäi koko kuulokkeet sitte.”  

  Heikki ja Iida Heikkilä olivat ostaneet Pietilän maalta  3,122 ha suuruisen tontin 18.10.1920 ja myyneet sen vuonna 1930 pojalleen Aarolle. He asuivat kuolemaansa asti Arakosken asunnossaan. 

 

56. Vanhala/Kivistö

  Aivan Arakosken tien varrella oli ”Ellmannin Jussin ja Miinan” talo. Virallinen sukunimi oli Vanhala.  Juho Vanhala oli Juho ja Maria Vanhalan poika s.18.8.1871. Hän meni naimisiin vuonna 1900 pälkäneläisen Miina Helinin kanssa 9.6.1875. He asuivat ensin Juhon lapsuudenkodissa Hartikkalan maalla Kiukaantakana.  

Juho ja Miina Ellman ostivat asuintontin Rantalalta. Heidän lapsiaan olivat Eino Johannes s.10.6.1904 , Lauri (11.7.1905 - 30.8.1970) ja Enni (30.1.1912 -29.4.1994).  Ellmannin Jussi toimi tiemiehenä tukkipaanoilla, korjaili lapiolla huonoja paikkoja ja rakenteli ojien ylityspaikat. Arakosken tie heidän talonsa kohdalta tunnettiin nimellä Ellmannin tanhua.

Sisarukset Lauri ja Enni Vanhala jäivät asumaan Arakoskentien varrella. He rakensivat uuden talon hiukan kauemmaksi tiestä. Lauri Vanhala oli rakennusinsinööri ja laati piirustukset moniin kylän rakennuksiin.  Hän valvoi mm Pälkäneen yhteiskoulun ja vanhainkodin rakentamisen. 

Nykyään Vanhalan talossa asuvat Hely  ja Erkki Hallikainen luovutettuaan oman talonsa pidon pojalleen Matille.

 

57. Aliinan mökki

  Maija Simontytär Peltonen s.1861 oli Mäkipäässä asuneen (No 19)”Kivelän Jussin” sisar. Hänellä oli tytär Aliina Peltonen s.1887, joka tunnettiin kutsumanimellä ”Haaviston Aliina”. He muuttivat Rantalan maalle vuonna 1907. 

Asumusta ei enää ole. 

 

58. Mäntylä

  Heikki Heikinpoika Pakkalén  s.18.2.1855 oli Hakosillassa torpparina vuodesta 1898 vajaat kymmenen vuotta. Hänen vaimonsa  oli sahalahtelainen Santra Erkintytär s.10.2.1854. Sahalahdella olivat syntyneet myös heidän lapsensa Juho Aleksi 5.2.1881, Hilta Maria 17.12.1883, Iita Elina 3.5.1891 ja Lauri Rickhard 12.6.1893.

 Lauri Packalin (12.6.1893-10.1.1973) ja puolisonsa Hilja s. Stelin (10.4.1900 -16.4.1977)  rakensivat nykyisen talon Arakoskentien varteen. Veikko Heinonen kertoi: ”Pakkaliini myi mettäkulmalta pirttinsä Koskisen porukalle ja rakensi Ellmanin viereen.”  

  Seppo Ylinen osti talon seuraavaksi. Vuokralaisiksi tullut Lehtimäen perhe osti senjälkeen talon.

 

59. Rantanen

  Aukusti Stiinanpoika Rantanen muutti vuonna 1896 Sappeeseen Luopioisista.

 Perhe on merkitty asuvaksi Tervan maalla, mutta nimen edessä on ammattina: Sahanhoitaja Rantalassa. Aukusti Rantanen oli syntynyt Luopioisissa 5.2.1852, vaimo Maria Henriika Heikintytär 24.11.1865 samassa pitäjässä. Siellä syntyneitä oli myös lapsista neljä vanhinta, Kalle 29.4.1888, Maria 25.5.1890, Heikki 27.7.1892 ja Matilda 31.1.1895. Sappeessa syntyivät Kustaa 14.5.1897 ja Hulda Pauliina 22.6.1899.  Perhe muutti takaisin Luopioisiin vuonna 1901. 

 

60. Tuomaala

  Tuomaala oli aiemmin Pietilän maata. Vouti Tuomas Laine osti palstan 18.10.1920. Tuomaalassa asuivat sitten Juho Tuomas Juhonpoika Laine ja Amanda Karoliina.  Heillä oli lapsia Enni (3.2.1905-18.2.1979),  Elma (19.12.1906 -1.5.1981) Huhtala,  Olga (25.1.1909- 2005) ja Suoma s.6.11.1914. Enni Laine tunnettiin Sappeessa paremmin nimellä Tuomaalan Enni. Hän haki vettä naapurista Rantalan kaivosta. 

 

61. Ojala

Ojala on samoin entistä Pietilän maata 18.10.1920 asti, jolloin sen ostivat talollinen Kalle s.16.11.1884  ja Karoliina Rantala. Ojala sijaitsi Tuomiojantien varrella. Omenapuita on vielä muistuttamassa asukkaista. 

 

62. Tuomioja

Aukusti Terva (21.9.1882-9.11.1961), Juho Heikki ja Karoliina Tervan poika oli vuonna 1920 ostanut Pietilän maalta omaksi Tuomiojan palstan. Hän avioitui Ida Palttalan kanssa (30.1.1889 – 28.8.1966). Tämä oli palvellut karjanhoitajana Hutilan talossa ja rakentanut itselleen pirtin, Onnelan, Maijankadun varrelle. Heille syntyi tytär Vieno vuonna 1933. Vieno avioitui 1950 Yrjö Hagrenin kanssa s.1927.  He rakensivat Ida Tervan eläessä Tuomiojaan uuden talon vuonna 1962. Yrjö ja Vieno Hagren asuvat talossa edelleen. Heidän tyttärensä on Margit.

 

63. Rantala

Rantala on yksi Sappeen  kahdeksasta kantatalosta. Vanhan ryhmäkylän aikoina Rantalan asuintontti oli lähinnä jokitörmää nykyisestä Kirkkovenetiestä kylälle päin. 

Rantalan isännät 1539 – 1888:

Mikko Lassenpoika                           1539-50

Niilo Lassenpoika                              1551-79

Reko Niilonpoika                              1580-89

Antti Hannunpoika                             1591-1621

Eskil Jaakonpoika                             1626-70

Eskil Eskilinpoika                              1671-75

Agnes                                               1676-79

Yrjö Olavinpoika                               1680-90

Erkki Eskilinpoika                             1691-1708

Erkki Erkinpoika                               1710-48

Martti Erkinpoika                              1749-93

Simo Martinpoika                              1794-1809

Liisa                                                  1810-11

Heikki Heikinpoika                            1812-40

Matti Simonpoika                              1841-84

Matti Matinpoika                               1885

Kalle Kallenpoika                              1886-87

Heikki Joonaanpoika Hyllinen            1888-

 

 

 

Rantala 1800-luvun puolivälistä 1900-luvulle

Heikki Heikinpoika  oli Rantalan isäntänä 1812-40. Hän oli syntyisin  Kangasalta (6.5.1780- 25.6.1853). Vaimo Liisa Heikintytär  s. 12.3.1773 oli pälkäneläinen. Hänen edellinen puolisonsa Simo Martinpoika oli kuollut. Poikia tästä avioliitosta oli Heikki Simonpoika s.12.1.1799, Simo Simonpoika s.4.10.1806 ja Matti Simonpoika s.2.9.1809. Heistä Matti Simonpoika jatkoi pitkään isännyyttä 1841-84. Hän avioitui 1846  Josefa Juhontyttären s.23.6.1824 kanssa Luopioisista. Heidän lapsiansa olivat Josefina s.27.9.1860 ja Matti s.10.5.1864.  Matti Simonpoika Rantala toimi pitäjän luottamustehtävissä. Vuoden 1846 Pälkäneen luettelossa hänet mainitaan  kuudennusmiehenä ja ruotumestarina. Tehtävänä oli valvoa hallinnon ja seurakunnan verojen kantoa alueella. Isäntäluettelon mukaan Matti Matinpoika (s.1864) seurasi isäänsä isäntänä 1885. Senjälkeen Kalle Kallenpoika  kaksi vuotta.  Isännyyttä hoiti vuodesta 1888 Heikki Joonaanpoika Hyllinen ( 13.1.1835 – 1912) Hän oli syntynyt Luopioisissa. Vaimo Senopia Juhontytär  (5.4.1846 – 25.4.1932) oli Kuhmalahdelta. Lapsia oli Heikki s. 28.12.1872, Maria Gunilla s. 26.1.1876 ja Matilda s. 26.1.1879, Kaarle s. 16.11.1884 ja Leenas. 4.9.1869.

Lapsista Heikki Rantala (28.12.1872 – 1938) avioitui Olga Stelinin kanssa (1891-1956). Heidän lapsiaan ovat Heikki s.1920  ja Hely s.1929. 

Rantalan vanha pihapiiri on tallennettuna myös filmille. Vuonna 1951 Suomi Filmi kuvasi elokuvan ”Kuisma ja Helinä” Ilmari Unhon ohjaamana. Se on suurelta osin kuvattu Rantalassa ja lähimaastossa. Hääkohtaus filmattiin Heikkilän vanhassa pihapiirissä.  

Heikki avioitui (1920 -1986) Linnea s. Lundenin kanssa. Hely avioitui Erkki Hallikaisen kanssa. 

  Rantalaa viljelivät vuodesta 1968  Kalervo  ja Anja Nikkilä  k. 2003. Anja oli Kalle Pitkälahden tytär, Kalervo Salmentakaa. Heidän lapsiansa ovat Taina, Helena, Juhani, Tuula, Seija, Jaana ja Jouni. 

Nykyään talossa asuvat Kalervon ohella Jouni Nikkilä ja Marika Meisalmi-Nikkilä  lapsiensa Aleksin ja Valtterin kanssa. 

64. Soukko 

Soukko on kuulunut Salmentaan kylään. Se on ollut ennen itsenäistymistään Salmentaan Taurasen torppa. 

  Juho Kustaa Markunpoika Järvenpään (20.7.1824 – 8.1.1901) mainitaan asuneen vielä Tervan maalla itsellisenä. Hänen vaimonsa oli Karoliina Heikintytär s. 31.5.1843 Pälkäneellä, kuten Juho Kustaakin.  Heidän lapsiaan oli  Juho Viktor Juhonpoika ? s. 14.12.1866, Aukusti s. 26.1.1876, Miina 29.7.1880 ja Maria 31.12.1883. 

Lapsista Juho Viktor eli itsellisenä, Miina muutti Luopioisiin 1900, Maria meni 1902 palvelukseen Hartikkalaan.

  Aukusti Juho Kustaan poika avioitui v. 1904 Karoliina Tervan s. 6.3. 1878 kanssa, joka oli Juho Heikki Tervan ja Karoliina Juhontyttären tytär. 

He asuivat Soukossa. Aukustin ja Karoliinan lapsia olivat Enni Dagmar  26.11.1904 – 26.2.1965, Aukusti 1907 -1911, Heikki Ilmari 18.1.1909 -31.8.1982, Eino Jalmari 17.11.1910 – 16.6.1994, Väinö Aukusti 1914-18 ja Viljo Aukusti 1922 – 1942. 

Enni avioitui 1.11. 1940 Kalle Kustaa Helanderin kanssa 7.12.1892 -12.5.1969.

Eino Jalmari Järvenpää avioitui samana vuonna 29.12.1940 Suoma Laineen kanssa s.6.11.1914 Luopioisissa. 

Einon ja Suoman lapsia ovat Raimo s. 1944 ja Ritva s. 1947.

Raimo on jäänyt Sappeeseen asumaan ja avioitui 1965 Annikki Heikkilän kanssa s. 1940. He asuvat Kyläjärven pohjoispäässä. Heidän lapsensa ovat Anne-Mari ja Sanna. 

 

65. Sarlin

  Arakoskentien varrella on vastapäätä Riihimäkeä Sarlininvainio. Rippikirjat kertovat Rantalan maalla asuneesta itsellisestä,  entisestä sotilaasta Erkki Simonpoika Sarlinista. Hän oli syntynyt 1.12.1777 Pälkäneellä. Vaimo Beata Antintytär s. 2.12.1778 oli myös paikkakunnalta.  Vuonna 1824 on kirjattu tieto, että torpparin poika Sarlin on hukkunut 29.11.Arajärveen.  Erkki Sarlin itse kuoli 1.7.1847 ja Beata 5.5.1857. 

Juho Heikki ja Karoliina Tervan pojista Matti (24.7.1875 – 27.10.1961) avioitui vuonna 1904 Maria s. Rantalan kanssa (26.1.1876 – 22.12.1948). Vuonna 1916 he muuttivat Tervan maista lohkotulle Huhtalan tilalle ja ottivat sukunimen Huhtala. 

 

 

 

66. Arajärvi, Mäntylä  

Arajärvi oli Tervan talon torppa.  1830-luvulla torppareina olivat Matti Matinpoika s. 1780  ja vaimonsa Beata Matintytär s.1790, molemmat syntyneet Pälkäneellä.  Heidän tyttärensä Heta Matintytär s.1821 avioitui  vuonna 1842  Juho Juhonpojan kanssa s 1817. Juho tuli Arajärvelle vävyksi. Perheeseen syntyivät pojat Juho 1842 ja Heikki 1844. 

  Seuraava Arajärven torppari muutti Sahalahdelta 1845. Kustaa Matinpoika s.1814 oli myös syntynyt Sahalahdessa, vaimo  Kaisa Liisa Kallentytär s 1822 taas Kangasalla. Tytär Serafia oli vuoden ikäinen heidän muuttaessaan Arajärven torppaan. Sappeessa syntyivät Erika 1846, Kustaa 1848, Erkki 1851, Vilhelmiina 1854, Juho 1856 ja Heikki 1859. 

1800-luvun lopulla torppariksi tuli Erkki Erkinpoika s. 5.7.1852 Pälkäneellä, vaimo Henriika Matintytär eli vuosina 1863-99. Hän kuoli keuhkotautiin 35-vuotiaana. Erkin edellisestä avioliitosta Henriika Kustaavan (s.1842- kuoli vesitautiin 1890) olivat lapset Maria, Kalle Heikki ja Hilma, yhteinen lapsi Eeva Maria 1893- 1905. Erkki Erkinpoika solmi vielä kolmannen avioliiton Maria Matintyttären (16.11.1870- 13.5. 1908) kanssa vuonna 1900. Heille syntyivät Katri Henriika 22.12.1900, Juho Erkki 4.10.1902, Tilta Maria 14.1.1905. 

  1930-luvulla talossa asui Hilda ja Eemeli Mäntylä lapsineen: Onni, Lauri, Mirjami, Rakel, Rauha ja Olavi.  Lauri kaatui sodassa. 

  Heidän jälkeensä asukkaina olivat sisarukset Olga Leino ja Oskari Uusitalo.

Seuraavat Arajärven asukkaat olivat Urho Johannes Hietamäki s.14.6.1903 ja vaimonsa Toini Hellin Mirjam s.12.1.1912, jotka muuttivat tilalle Viljakkalasta kesällä 1939, juuri ennen talvisodan syttymistä. Tullessaan heillä oli kaksi lasta, Helmi ja Anja. Sodan jatkuessa syntyi vielä viisi lisää, Orvokki, Taisto, Terttu, Seija ja Pauli.  Hietamäet luovuttivat talon isännyyden toiseksi vanhimmalle tyttärelleen Anjalle ja tämän miehelle Yrjö Selinille, joiden hallinnassa talo oli vuoteen 2001. Heillä ovat lapset Hilkka, Marjatta, Leena ja Arja. Taisto Hietamäellä on vapaa-ajan asunto tilasta lohkotulla tontilla Arajärven rannalla. 

Nykyisin talon omistavat Eeva e. Leppänen ja Unto Huhtala. 

 

67. Vähälä

  Arajärven rannalla oli 1930-luvulta alkaen metsänvartija Aukusti Niinisen ja vaimonsa Marian mökki. He muuttivat sinne 1930-luvun lopulla metsänvartijan talosta. Heidän poikansa Ville Aukusti purki mökin vuonna 1952. 

 

68. Selma Vanhalan pirtti

  Selma Vanhala oli ensin pitkään emännöitsijänä Rinteessä. Omassa mökissään asuessaan hän toimi ompelijana vielä 1950-luvulla. Hän oli Mäkipään asukkaan Hilma Vanhalan tytär ja Arvo Vanhalan sisar. ( Kts no 6) Talossa asui hänen jälkeensä Erkki Laatikainen, sitten Pertti ja Tuula Haapanen, lapset Jari ja Jarkko. Nykyään sen omistaa  Rantala. 

 

69. Rinne  / Rajala 

  Kalle ja Kaisa Rajalan lapsia ovat Sakari, Pertti ja Ritva. Heistä Pertti Rajala asuu nykyään Rajalan maalla. 

 

70. Jokipolvi, ”Hilman pirtti”

Juho ja Henriika Koskisen tytär  Hilma Koskinen (8.10.1908 – 1988) asui Pitkänlahdentien varrella taloa, jota vieläkin kutsutaan nimellä ”Hilman pirtti”. Se on rakennettu 1950-luvulla. 

71. Kalle Heikkilä

  Kalle Heikkilä oli Heikki Heikkilän poika Arakosken myllyltä. Hän asui ensin veljensä Paavo Heikkilän luona, kunnes tämä rakensi hänelle oman asumuksen Pitkälahdentien varteen. Kalle Heikkilä työskenteli muun muassa puunajossa hevosella. 1970-luvun alussa talo purettiin ja siirrettiin Kyläjärven rantaan Paavo Heikkilän maalle. 

 

72. Pitkälahti 

  Pitkälahti Sappeenvuoren juurella Iso-Arajärven rannalla on ollut Pakaraisen virkatalon torppa. 

  Antti Juhonpoika oli Pitkälahden ensimmäinen torppari. Hän oli syntynyt Luopioisissa 1789. Vaimo Leena Tuomaantytär s.1791 oli pälkäneläinen.  Vuonna 1818 heidän tyttärensä Heta kuoli 1-vuotiaana yskään. Eeva syntyi 1824, Juho 1830 ja Kustaa 1819.  Juho kuoli 25-vuotiaana isorokkoon.  Kustaa meni 19-vuotiaana ensin rengiksi  Hutilaan kahdeksi vuodeksi, sitten kolmeksi Pietilään ja 1843 Hartikkalaan. 

Malakias Mikonpoika Pitkälahti  oli syntynyt Sahalahdella 14.2.1827, vaimonsa Heta Juhontytär 30.11.1834 Kuhmalahdella. He tulivat Pitkälahteen vuonna 1862. Vihtori syntyi  28.2.1860  Sahalahdella, Juho Kustaa 25.8.1862 jo Pälkäneellä, samoin lapsena kuollut Benjami 1864-68,  Eetu huhtikuussa 1867 , Matilda 23.12.1869, Benjami 15.2.1872 ja Konstantin 20.2.1875-9.12.1906. .  Malakias Mikonpoika kuoli syksyllä 1896. Juho Kustaa solmi avioliiton 1895 luopioislaisen Henriika Juhontyttären kanssa s. 31.1.1875. Heille syntyivät Maria 25.10.1896 ja Juho Kustaa 22.1.1899.  Vihtori solmi avioliiton pälkäneläisen Maija Stiina Tuomaantyttären kanssa s.1848. Vaimo kuoli keväällä 1907. 

  Malakias Mikonpojan puumerkillään vahvistama torpan vuokrasopimus vuodelta 

1874 on säilynyt jälkipolvilla.  Vihtori ja Eetu jäivät myös kotitaloa asumaan Benjamin perheen kanssa. Myös Benjamin vaimon Vilhelmiinan isä Kalle Helander vanhempi asui viime vuosiansa Pitkälahdessa.  

  Benjami Pitkälahti (18.2.1872 – 4.9.1945) avioitui Vilhelmiina Helanderin kanssa Ruokovehmaalta (20.11.1890 -15.11.1983).  Heidän lapsiansa olivat  Matilda (12.10.1913-19.3.1996), Kalle (10.1.1912 – 11.7.1996), Amanda (7.3.1915 – 1.4.1988), Sulo (12.3.1917 -12.12.1939) ja Matti (1919 -1984 ) Sulo kaatui talvisodassa heti joulukuussa 1939. Kalle Pitkälahti oli monilahjakas mies, jonka valokuvausharrastus on tallentanut monia menneitä näkymiä ja ihmisiä. Mentyään avioon Signen s. Järvisen (24.5.1914 -23.5.1995)  kanssa he asuivat ensin Salosen kamarissa, kunnes rakensivat Pitkälahteen oman talon lähelle vanhaa päärakennusta. Matti ja Aira Pitkälahden lapsia ovat Mikko, Pekka, Liisa, Leena ja Jukka. 

  Nykyään Signe ja Kalle Pitkälahden rakentamaa taloa asustaa ja omistaa Tuula s. Nikkilä ja Juha Saltbacka. Muilta osin Pitkälahden tilan omistavat Anja ja Kalervo Nikkilän lapset yhdessä.

 

73. Hakosilta 

  Hakosilta oli Pietilän talon torppa. Ensimmäinen asukas lienee ollut Israel Simonpoika.  Vuonna 1826 syntyi tytär Serafina. Samana vuonna aiemmin hänen poikansa Josef oli kuollut 8-vuotiaana. 

  Vuoteen 1840 asti torpparina oli Erkki Erkinpoika s.1797, vaimonsa Eeva Aatamintytär s 1797, sekä tyttäret Henriika 1827 ja Eeva Liisa 1834. 

Heidän jälkeensä torppaan muutti Heikki Erkinpoika s.1815 ja vaimo Leena Tuomaantytär sekä heidän poikansa Matti s 1835.  Muu perhe muutti Kuhmalahdelle vuonna 1853. Torpparina jatkoi Matti Heikinpoika Hakosilta ja vaimonsa Leena Tuomaantytär, jotka mainitaan 1851 Tuomas Särkikosken tyttären kummeina.

Torppariksi muutti Rantalan maalta Mikko Mikonpoika s.1821, vaimo Maija Stiina Erkintytär s. 1821sekä pojat Heikki 1847 ja Aukusti 1850. Hakosillassa heille syntyivät tyttäret Elisabet 1857-59 , Kustaava 1859, Mikko 1861. Kulkutautien rasittamana vuonna 1868 lapsista Mikko kuoli punatautiin. Sama syy oli ollut Elisabetin kuollessa 1859. 

1870-luvulla Hakosiltaa asui Ivan Sulin perheineen. 

  Torppari Kalle Kustaa Matinpoika s 1849 kuoli jo 35-vuotiaana vuonna 1884. 

Tuomas Antinpoika s 1836 kuoli v 1897. Vaimo Hilta Henriika  oli syntynyt 1838, pojat Jeremias 1873, Kaarle 1880 ja Kustaa 1883. 

  Vuodesta 1898 torpparina jatkoi 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Heikki Heikinpoika Pakkalin s.18.2.1855 Sahalahdella. Samasta pitäjästä oli myös vaimo Santra Erkintytär s.1854. Heillä oli  Juho Aleksi s.1881, Hilta Maria s.1883, Iita Eliina s.1891 ja Lauri Rikhard s.1893. 

  Hakosillan osti  Koskinen. Heikki ja Eeva Koskisen lapsia ovat Usko, Erkki, Arvi, Pertti, Keijo, Risto ja Raili. 

  Nykyään Hakosillassa asuu Raili Koskinen. 

 

 

74. Joenpolvi, Jokela

  Joenpolven  torppa mainitaan 1820 Eerolan torppana, välillä 1837-45 rippikirjoissa  Hutilan torppana ja 1845 alkaen jälleen Eerolan torppana. 

Torppari Tuomas Tuomaanpoika s. 1777 kuoli vuonna 1821 kuumeeseen. 

1830-luvun lopulla Joenpolvea asui myös vanha torppari Heikki Heikinpoika Torn  (1771- 1849). Niin myös torppari Juho Heikki Kloman s. 1782 ja vaimonsa Leena Heikintytär s. 1787. He olivat muuttaneet Heikkilän maalta, jossa he olivat asuneet Saarijoen torppaa. Johan Kloman kuoli leskenä vanhuudenheikkouteen 1861. Vaimo oli kuollut edellisenä vuonna keuhkotautiin.  Heikki Heikinpoika s. 1799 jatkoi torpparina vuoteen 1840. Perheeseen kuuluivat vaimo Liisa Matintytär s 1799 ja lapset Maria 1825, Henriika 1830 ja Kustaa 1832. 

  1840-luvun alussa torpparina oli Benjami Matinpoika s.1775, vaimo Kreeta Simontytär s.1795 ja heidän poikansa Benjami s.1810.  Vuonna 1846 luopioislainen Salomon Heikinpoika  s.1820 tuli perheineen torppariksi, mutta palasi kotipitäjäänsä seuraavana vuonna.  Mukana muuttivat Eeva Salomontytär s.1821 ja tytär Matilda s. 1846. 

  1890-luvun rippikirjoissa torpan nimi on muodossa Jokipolvi Eerolan yhteydessä.  Asujaksi mainitaan itsellinen Erkki Juho Juhonpoika  s.1825 ja vaimonsa Heta Sofia Joonaantytär. Vävyksi tuli 1894 Juho Kustaa Juhonpoika Hutila s.23.7.1862. Puoliso Erika Erkintytär eli vain kuusi vuotta naimisiinmenon jälkeen. Hän kuoli 38-vuotiaana  vuonna 1900. 

  Juho Kustaa solmi uuden avioliiton 1901 sappeelaisen Kustaava Juhontytär Vähäojan kanssa s.1875. Tällä oli tytär Anna Kustaava s.1898. He saivat lapset: Martta Karoliina  (Kankaanniemi9 s.1901, Juho Fredrik 1903, Hilja Maria (Lindström) 1905 ,Kalle Antero 1908ja Viljo Hemming s.22.5.1911. Juho Kustaa Hutila palveli vuosina 1884-87  Hämeen tarkk’ampujapataljoonassa. Hänet nimitettiin nuoremmaksi aliupseeriksi 1885. 

  Vanhan torpan päärakennus purettiin 1930 ja rakennettiin nykyinen talo. 

Isäntänä Viljo Hutila, puolisonsa Elma Hietala (23.12.1913- 27.6.1982). 

Heidän poikansa Asko Hutila on meteorologi.

 

 

75. Metsola.

  Toivo ja Anna-Liisa Stelin rakensivat Metsolan talon. Talo paloi sillä välin, kun perhe oli koululla kuusijuhlassa. Stelinit rakensivat uuden talon. He myivät sen Ilmari ja Elsa Alholle. Alhon perhettä olivat  Anja, Annikki, Meeri, Tauno, Erkki, Martti ja Marjatta. 

 

76. Särkikoski

  Suutari ja torppari Tuomas Tuomaanpoika Widenius lienee tunnetumpi nimellä Tuomas Särkijärvi. Hän oli yksi niistä kolmesta uskovasta miehestä, jotka vaikuttivat paljon Sappeen elämään 1800-luvulla. Muut kaksi olivat Jeremias Ahtiainen ja Erik Humaloja. 

  1837-45 rippikirjojen mukaan suutari Tuomas Tuomaanpoika Videnius oli syntynyt Pälkäneellä 17.12.1814 ja asui tuolloin perheineen Hutilan maalla. Vaimo Kristiina Juhontytär oli syntynyt 27.4.1819 Pälkäneellä. Heidän lapsiaan olivat Fredrik s. 19.7. 1841, Erkki  6.1.1844 ja Kustaava 17.4. 1846. He muuttivat Eerolan maalle ja sieltä vuonna 1847 Särkikosken torppariksi Särkijärven rannalle. Siellä syntyivät Maija Stiina 31.12.1848, Josefiina 13.11.1851, Vilhelmiina 5.5.1854 ja Aleksanteri 10.6.1857. Kristiina Juhontytär kuoli 68-vuotiaana 6.3.1888, Tuomas Särkijärvi 83-vuotiaana vuonna 1902.

  Särkikoski oli Luikalan Mikkolan torppa.  Juhani Koskisen muistiinpanojen mukaan torppariksi Tuomas Särkikosken jälkeen tuli Aleksi Tapaila. Hän käytti sukunimeä Särkikoski. Hän piti torppaa muutaman vuoden. Seuraava asukas tuli Laipanmaan Verkkojärveltä,  Paavali Verkkojärvi, joka Rajalaan muutettuaan oli ottanut sen myös sukunimekseen. Hän oli seppä. Paja oli talosta ”Ylimmäiselle päin”.   Hän lunasti torpan itsenäiseksi tilaksi 1917. Siinä on alueita sekä Yli-Mikkolalta että Ali-Mikkolalta. Aino Hannula muisteli käyntejään Särkikoskella: ”Muistelin tässä, kun ne piti velessä niitä niinipölkkyjä. Ja kun ne oli aikansa lionnu niin siitä repi niitä matonkutteita.  Siinoli suuri pirtin laattia ja ne oli hienoja ne matot, niinistä kulottu.  Se on korkeella mäellä, sielton aika mäki alas tulla, etten minä suksilla uskaltanu alas laskee. Toin niitä käsissäni. Se on kauniilla paikalla ja koski siinä on jossakin.” Näitä niinimattoja on edelleen tallella.

  Paavali Rajalan kahdesta pojasta Paavo Rajala jatkoi tilan viljelyä. Hän oli naimisissa Linda s. Rantasen kanssa. Perheen tyttäriä olivat Vieno s.1928 ja Valma s. 1930. Vieno on yhdessä miehensä Veikko Virolaisen s. 1925 kanssa jatkanut tilanhoitoa.  Heidän lapsiaan ovat Kirsti ja Liisa. 

 

77. Riihimäki, Palttala

  Riihimäki oli 1820 –luvulla Rantalan torppa. Kirkonkirjat kertovat, että torppari Heikki Juhonpoika Rihimäelle syntyivät kaksoset Juho ja Johanna vuoden 1826 keväällä. 

   Vuosisadan lopulla 1892-99 rippikirjoissa Aukusti Riihimäki, syntynyt 13.9.1853 Pälkäneellä, mainitaan itsellisenä, ei torpparina. Vaimo Helena Mikontytär oli syntynyt Sahalahdella 4.8.1844. Heillä oli poika Aatolf  s.23.6.1876 ja tytär Iita 17.6.1879. Iita kuoli keuhkotautiin kesällä 1897. Aukusti Riihimäki kuoli 20.2.1905 ja vaimo Helena 14.3.1907.  Tilan pitoa jatkoi Aatolf Aukustinpoika. 

Eino ja Hilda Riihimäen lapsia ovat Esko, Elvi, Matti, Pekka, Urho ja Eila.

 

78. Saarijoki

  Saarijoen torppa oli Rantalan maalla.  Myös Heikkilällä on samanaikaisesti ollut samanniminen torppa. Vuoden 1842 kartassa Saarijoen torppa on merkitty nykyisen Riihimäen vaiheille. 

  Simo Jaakonpoika  s.1807 Pälkäneellä tuli vuonna 1840 Saarijoen torppariksi. Vaimo Riitta Simontytär s.1806 oli niinikään pälkäneläinen. Molemmat heidän lapsistaan kuolivat alle vuoden ikäisinä,  Kustaava  1840 ja Heikki 1845. Lieneekö torpan renki Heikki Simonpoika s.1812 ollut vaimon veli. Hän oli ennen tuloaan Saarijokeen 1840 ollut renkinä Hartikkalassa, Eerolassa ja Pietilässä. 

Kustaa Antinpoika, syntynyt 1819 Pälkäneellä, oli torpparina 1850-luvulla. Vaimo Henriika Markuksentytär s.1829 oli Sahalahdelta. Heidän poikiaan olivat Juho Kustaa s. 1851, Aukusti 1853, Juho 1860, Wilhelmiina 1863 Henriika 1867, Amanda 1873. Tytär Vilhelmiina kuoli alle vuoden ikäisenä 1856. 

  Vuoteen 1895 asti Saarijoen torpassa asui Nestori Antinpojan perhe. Hän oli syntynyt Luopioisissa 1855, vaimo Karoliina Retriika  1858 Kuhmalahdella.  Lapsista Iita oli syntynyt 1880 Sahalahdella, Juho Yrjö 1883 Kuhmalahdella, muut Pälkäneellä: Anna Maria 1885, Kalle Nestori 1888, Antti Valfrid 1890-92 ja Amanta Kustaava 1892. 

Nestorin perheen lähdettyä torppariksi tuli 1895 Aatami Aataminpoika Järvinen. Hän oli syntynyt Luopioisissa 1866, kuten vaimonsakin Amanta Juhontytär 1870 ja vanhempi pojista Adolf Artturi 1893. Aukusti Rikartti 1899. 

  Heidän jälkeensä vuosisadan taitteessa torpassa asui luopiolaissyntyinen Juho Heikki Kardus s.1855. Siellä oli syntynyt myös vaimo Miina Hermannintytär 1859 ja vanhimmat lapset Kalle Kustaa 1883 ja Miina 1885.  He muuttivat Pälkäneelle Hauholta, jossa olivat syntyneet Juho Aleksis 1888, Evert 1890, Heikki 1892, Linda 1894 ja Hugo 1897. Saarijoella syntyi vielä Aino Dagmar 1898.  Hauholle perhe myös palasi 1907. 

 

79. Uudusniitty

  Uudusniitty on Metsäkulmalla lähellä Riihimäkeä ja Koskelaa. 

Heikki Juhonpoika Uudusniitty, syntynyt 11.6.1843 Pälkäneellä, eli itsellisenä Hannulan maalla vuodesta 1887. Vaimo Eeva Erkintytär oli myös pälkäneläinen s. 11.12.1833. Vuonna 1898 he siirtyivät Rantalan maalle. Henkikirjoissa 1902 Heikistä käytetään nimitystä mäkitupalainen.  Heikki Juhonpoika kuoli 11.9.1905 ja vaimo Eeva 30.4.1907. 

 

80. Kolu 

  Kolu oli Hutilan torppa. Vuoden 1842 kartassa Kolun torppa on merkitty Iso-Saarijärvestä Vähä-Arajärveen laskevan Sulunojan mutkaan vanhan Koskisen vaiheille.  Torpparina mainitaan 1830-luvulta 1860-luvulle Juho Erkinpoika s.1805, vaimo Ulla Heikintytär s.1802, sekä lapset Kustaa 1832, Juho 1834, Maria 1836 ja Heikki 1843.  Juho- poika kuoli 25-vuotiaana punatautiin, johon samana vuonna Sappeessa kuoli kahdeksan henkeä. 

Vuodelta 1869 on säilynyt allekirjoituksena käytetty puumerkki : Heikki Johanpoika Kolu, torpparinpoika. 

     Koskinen

  Entisen Kolun läheisyydessä sijaitsee Koskinen. Itsellinen Juho Kustaa Malakiaanpoika Koskinen s.26.8.1862  oli Pitkälahden torpparin Malakias Mikonpojan s. 1827 ja Heta Juhontyttären s. 1834 toiseksi vanhin poika. Hän avioitui vuonna 1895 luopioislaisen Henriika Juhontyttären kanssa s. 31.1.1875. Heidän lapsiansa olivat Maria s.25.10.1896, Juho Kustaa s. 22.1.1899, Etvart 1.8.1901 – 11.11.1907, Anna Vilhelmiina 13.4.1904, Lauri 19.4.1906, Hilma 8.10.1908,  Aku, Konsta ja Heikki. 

  Perhe otti sukunimen Koskinen tammikuussa 1904. Sisaruksista Aku ja Konsta asuivat ikänsä Koskisella. Niin teki pitkään myös Hilma. Hänellä oli oma mökki Hakosillan lähellä. 

 

81. Katinhäntä

  Heikki ja Eeva Koskinen rakensivat lähelle Koskista talon, jossa asuivat perheineen ennen muuttoaan Hakosiltaan. Heidän jälkeensä talon ostivat Matti ja Aira Pitkälahti perheineen. Myös Matin äiti Miina Pitkälahti asui heidän luonaan. Matti Pitkälahti nimitti paikkaa Rotanhännäksi. Heidän jälkeensä talossa asuivat Paavo ja Linda Rajala. Heiltä Katinhännän osti Väinö Nieminen Tampereelta. Hänen perikunnallaan talo on edelleen. 

 

82. Ropakkola

Vuoden 1842 karttaan on merkitty Ropakkolan torppa Kolun torpasta lounaaseen päin. Sen raunioista lienee edelleen jäänteitä.

 

83. Koivikko

  Sodan jälkeen 1940-luvulla siirtolaisina  Metsäkulmalle muutti Jääskeläisen perhe. He rakensivat hirsitalon, mutta eivät viipyneet montaa  vuotta seudulla. Talon osti Muolaalta muuttanut  Hallikaisen perhe. Heidän muutettuaan Somerolle tulivat Termoset.  

 

84. Kaituri

  Metsäkulmalla sijaitseva Kaituri oli 1800-luvulla Hartikkalan torppa. Se siirtyi Hannulan torpaksi maanjakojärjestelyissä vuosisadan lopulla. 

Vuoden 1837-45 rippikirjoissa Kaiturissa on merkitty asuvaksi todennäköisesti ensimmäisen torpparin Heikin lesken Anna Stiina Juhontyttären. Hän oli syntynyt Hauholla 1783 ja kuoli 1856. Torpparina jatkoi heidän poikansa Kustaa Heikinpoika  s.1819. Vaimo Justina Pietarintytär s 1816 oli kotoisin Sahalahdelta. Heidän lapsensa olivat Juho Kustaa s.1840, Maria Stiina 1845, Kalle 1851 ja Heikki 1856 .

Juho Kustaa Kustaanpoika oli vuoden  1857-58 Tervalla renkinä, mutta palasi takaisin Kaituriin. Hän jatkoi torpparina  vielä 1880-luvulla. Vaimo oli pälkäneläinen Justina Joonaantytär, pojat Juho Kustaa 1861, Heikki 1865, Aukusti 1869.

  Vuoden 1900-09 rippikirjoissa leski Miina Kustaantytär Kaituri s.13.1.1863 mainitaan itsellisenä. Puoliso Heikki Kustaa oli kuollut 1898 ollessaan 42-vuotias. Lapsista  ainoastaan nuorin Kustaa Etvartti s. 23.3.1893 asui jakson lopulla Kaiturissa. Iita Maria Heikintytär s.1882, Juho Heikki s.1885 ja  Miina Elina s.1889 olivat muuttaneet kotoa. Lapsista Aukusti eli kolmetoistavuotiaaksi 1887-1900. 

  Vuonna 1901 Luopioisista muutti Sappeeseen  Valfrid Heikinpoika Leppänen s. 11.9.1866. Vaimo oli samasta pitäjästä Adolfiina Joosepintytär s. 28.4.1870. Heillä olivat Luopioisissa syntyneet lapset Heino August s.9.10.1894, Toivo Valfrid s. 5.10.1899. Sappeessa syntyivät Hulda Maria 6.8.1905, Hilda 12.8.1909 ja Urho.  Valfrid Leppänen lunasti vuonna 1920 Kaiturin itsenäiseksi tilaksi.  Lapsista Toivo ja puolisonsa Hilda muuttivat keskikylälle. Hulda ja puolisonsa Lauri Vaaleri ostivat Kaiturin vierestä entisen Kulmalan torpan. Hilda (12.8.1909 – 12.12.1993) ja puolisonsa Paavo Lehtelä (30.6.1904 – 29.8.1956) ostivat Kaiturin tilan vuonna 1938.  He muuttivat sinne Hartikkalan maalta yhdessä lastensa Pentin, Elvin ja Ellen kanssa. Nuorin lapsista on Vilma.

 

85. Kulmala

  Kulmala oli Salmentaan Yli-Mattilan torppa, jonka Aukusti Iso-Hervanta myi vuonna 1930 Hulda (6.8.1905 -28.11.1953) ja Lauri Vaalerille (24.1.1894 – 22.11.1969).  Lauri Pfaler oli suomentanut  alkuperältään aatelisen von Pfaler-nimensä Vaaleriksi. Hän oli syntyisin Padasjoen Vesijaolta. Heillä oli poika Ilmari Vaaleri, sekä Ilmarin serkku Seija, joka muutti Vaalerille äitinsä kuoltua.

Vaalerit ostivat myöhemmin myös Kaiturin. 

86. Savijoki

  Savijoen torppa on ollut jossakin Rantalan maalla. Sitä asui vuoteen 1845 asti torppari  Simo Jaakonpoika, syntynyt Pälkäneellä 1807, kuten vaimokin Riitta Simontytär 1806. Heidän muutettuaan pois Sappeesta Savijoen torppaan muutti 1846 Sahalahdelta Juho Matinpoika s.1816, vaimo Heta Juhontytär s.1817 ja lapset Justiina  1839, Juho 1841 ja Maria 1843. Savijoella syntyi Matti 1846. Perhe muutti takaisin Sahalahteen 1850. 

  Torpparina jatkoi vuodesta 1850 Kustaa Antinpoika s.1819 Pälkäneelle ja sahalahtelainen vaimonsa Henriika Markuksentytär  1829. Perheeseen syntyivät pojat Kalle Kustaa 4.1850- 5.1850 ja Juho Kustaa 1851. 

 

87. Mäkelä

  Mäkelä oli Rantalan torppa. Ensimmäinen torppari lienee ollut Heikki Erkinpoika, joka eli 1770-1842. Hänen tyttärensä Heta oli syntynyt 1815. Torppaan tuli vävyksi vuonna 1841  Juho Matinpoika s 1815. Sekä Heikki Erkinpoika että hänen vävynsä Juho kuolivat elokuussa 1842.  Heta Heikintytär jäi asumaan Mäkelään kuolemaansa asti 1870. 

88. Sappeen koulu

  Sappeen koulusta ja sen yhteydessä asuneista opettajista on oma lukunsa tässä kirjassa. 

89. Helander, Sairiala  

  Kalle Helander (1892 – 1969) rakensi koulun viereiselle mäelle talon, jonka yläkerran hirressä edelleen lukee: ”Tämän talon rakensi Kalle Helander 1926” . Pentti Lehtelä muistelee, miten Kalle toivoi vuosikaudet puolisokseen  Enni Järvenpäätä (1904 – 1965), mutta sai Enniltä myöntävän vastauksen vasta 1940. Kalle Helander oli myhäilevä jutunkertoja, joka oli innokkaasti mukana kylän riennoissa mm. VPK:n toiminnassa, ja hän johti vuosikaudet riukujuhlien sahdinkeruulaulua.

  Helanderin talon osti Tauno Sairiala äidilleen ja itselleen 1969. Tauno testamenttasi talon kunnan kulttuuritoimelle. Hän kuoli 1996, minkä jälkeen talo myytiin tarjousten perusteella Pekka ja Virva Pitkälahdelle.

90. Ylhäinen 

  August Juhonpoika Ylhäinen asui itsellisenä Pietilän maalla. Hän oli syntynyt Pälkäneellä 14.3.1849- 17.11.1918. Vaimo Charlotta (Lotta) Henrikintytär oli Luopioisissa syntynyt 15.9.1853 ja kuoli 27.7.1926.  Lapsista Aukusti Etvart s.9.9.1878 lähti 20-vuotiaana Helsinkiin. Sinne myös muuttivat muutamaa vuotta myöhemmin Juho Heikki s.5.12.1880, Kalle Alfred 2.10.1883  ja Toivo Jalmari s. 25.3.1886. Kustaa Aatolf s. 7.4.1888 muutti Siuntioon 1904. Lapsista nuorimmat asuivat ainakin vielä 1909 Sappeessa: Aino Lyytia s. 1.12.1890, Olga Siviä s. 20.7.1894 ja Lauri Aleksanteri s. 3.4.1898.  Aukusti Ylhäinen kuoli 17.11.1918 ja Lotta 27.7.1926.  Charlotta Ylhäinen osti asuinpalstan omaksi Pietilän maista 18.10.1920. 

  Olga Siviä Ylhäinen  asui perheestä pisimpään Sappeessa suvun asuinpaikassa. Hän kuoli 10.11.1978.  Veikko Heinonen muistelee: ”Ylhäisten Olka teki mulle monta vaatetta kansakouluaikaan. Joka kevä sain uuden polvihousupuvun. Olka asu yksin, mutta oli sillä Lauri-veli, joka ei paljo mittään tehny. Lehmää pitivät ja taisi olla kakskin. Hirsikankaalla kuljetti se Lauri lehmiä, ei Olka itte juurikan käyny lehmäreisussa”.

  Paikan ostivat  1980-luvun alussa Irja  ja Erkki Saukko.  He rakensivat tontille uuden hirsitalon. Heidän muutettuaan pois talo on vapaa-ajan asuntona. 

91. Rosenqvist/ Muurimäki

 Muurimäki on Sappeen kaupan vierellä. Asumuksen paikka on jäänyt nykyisen tien alle. Nimitys ”Muurimäen Manta” oli käytössä.  Luopioislaisen pitäjänpuuseppä Benjamin Rosenqvistin tytär Amanda Rosenqvist (1841-1916) avioitui Aamos Nestori Fredrikinpoika Simolan kanssa samasta pitäjästä. Perhe muutti Sappeeseen. Nestori kuoli vuonna 1891 ja Amanda jäi lastensa kanssa asumaan Pietilän maalle. 

Lapsia olivat Aleksi Aamos Nestorinpoika 15.7.1869, Eufrosiina  24.4.1877, Vilhelmiina 18.7.1880 ja Kalle 4.5.1885.  Eufrosiina meni palvelukseen Heikkilään ja avioitui Juho Heikki Heikkilän kanssa 13.3.1914. Eufrosiinalla oli tytär Hilta Eufrosiina s.5.2.1899. Heikkilän poikia olivat Viljami s. 6.9.1907, Eino Jalmari s.7.9.1909 ja Toivo s. 1921. 

 

92. Tyrni

  Vuosina 1892-98 Pietilän maalla asui itsellinen Kustaa Aataminpoika Tyrni s. 15.2.1855 Tuuloksessa. Samasta pitäjästä oli myös hänen vaimonsa Matilta Erkintytär s.28.10.1848.  He tulivat Sappeeseen 1898. Vanhin pojista Juhana Kustaa s.28.3.1873 oli opiskellut akateemisen loppututkinnon. Muita lapsia mainitaan Rikhart s.7.2.1875, Kalle Konstantin s.27.1.1877, Iita Matilta s.28.8.1879, Vihtori s.3.9.1881, Jemiina s.11.12.1887 ja Toivo s.21.12.1890. 

Vuoden 1900 rippikirjoissa perheestä ei ole enää merkintää. 

 

 

 

93. Aittoniemi 

  Aittoniemi on lohkottu Pietilän maista. Palstan osti 18.10.1920 talollinen Akseli Nieminen ja vaimonsa Liisa Amalia.  Aittoniemessä asuivat sitten Eino Salonen ja puolisonsa Alli s. Peltonen. Hän oli kotoisin Kangasalta. Eino Salonen toimi rakennustöissä. Nykyisin talossa asuu heidän poikansa Erkki Salonen.  

 

 

94. Lundén

  Väinö Lundén  rakensi omakotitalon lähelle maantietä Pietilän naapuriin. Väinö Lunden oli metsäyhtiö Nokian piiripäällikkö ja asui aiemmin Pietilässä. 

Väinö Lundén  ja Lyydia s. Syrjänen olivat ennen Pietilän aikoja asuneet tyttärensä Linda Kaarinan syntymän aikaan vielä Heikkilässä, jossa Lyydian kotiväki oli vuokraajana. Lindan kastejuhlaa vietettiin naapurissa kesäkuussa 1918 yhtä aikaa Hannulan kuopuksen kanssa. Aino Hannula muisteli sitä: ”Se kaste oli sitte juhannuksen aikaan, kun oli se Linta Kaarina Lunteenilla. Ne asu Heikkilässä, kun se Heikkilän vuokraajan tytär oli se Linta. Ne kastettiin meillä sitte yht' aika. Kumpikin oli vastavuoroseen kummina, isä ja äite sen Lintan kummina ja Lunteenin väki Toivon kummina.  Ihmiset sano, kun ne kasteella oli ja kattelivat, että pitikö ne kumpikin omia lapsiaan.” Heidän toisen tyttärensä nimi oli Linnea. Hän avioitui Heikki Rantalan kanssa. Linda Kaarina avioitui Ilmari Forsmanin kanssa, joka oli Nokialla työnjohtajana. Nuorin veli on Pentti Lundén.  

Nykyisin talon omistavat Risto ja Pirkko Strömberg.

 

95. Pietilä

  Pietilä oli yksi Sappeen kahdeksasta kantatalosta. Vuonna 1764 isonjaon alkuvaiheessa Pietilän talo muutettiin ryhmäkylästä Kyläjärven pohjoispäähän yhdessä Pakaraisen kanssa. 

Pietilän isännät: 

Pietari Lassenpoika                           1570-93

Niisius Pietarinpoika                          1595-1620

Erkki Niisiuksenpoika                        1621-26

Jaakko Erkinpoika                            1628-70

Eskil Martinpoika                              1675-91

Samuel Eskilinpoika                           1693-96

Heikki Matinpoika                             1699-1713

Yrjö Heikinpoika                               1723-53

Erkki Yrjönpoika                              1754-92

Juho Erkinpoika                                1793-1809

Beata                                                1810-18

Juho Pietilän perilliset                         1819-30

Juho Juhonpoika                                1831-64

Maria                                                1865-66

Heikki Maununpoika                         1867-69

Juho Savinen (Luopioinen)                 1871-88

Kustaa Aadolf Kustaanpoika             1889-92

Kustaa Aataminpoika                        1893-96

Juho Toikka                                      1897-

 

Pietilä 1800-luvun puolivälistä 1900-luvulle;

  Pietilän isäntänä oli  vuoden 1837 rippikirjoissa  Juho Juhonpoika, s.29.5.1783 Pälkäneellä. Hänen vaimonsa Liisa Pietarintytär ( 4.5.1793- 13.9.1857) oli Luopioisista. Heidän poikansa olivat Erkki Juhonpoika s. 21.1.1815, Juho Juhonpoika s.24.3.1818 ja Kustaa Fredrik s. 5.5.1825.  Pojista Juho Juhonpoika  s.1818  jatkoi isäntänä 1840-luvulta vuoteen 1864. Hänen vaimonsa oli Pirkkalasta Erika Sofia Israelintytär (2.4.1822-18.6.1854)  Heillä oli kaksi poikaa Juho s.1846 ja Aukusti s.1849 ja kaksi tytärtä Vilhelmiina s.1852 ja Amanda s.1854. Juho Juhonpoika solmi uuden avioliiton  pälkäneläisen Maria Juhontyttären kanssa s.25.2.1826. He saivat kolme lasta: Kustaa Henrik s.1859, Maria ( 1861-70) ja Aukusti s.1849.

   Vuosien 1882-91  rippikirjat toteavat, että Pietilän omisti Savinen  Luopioisista.  Vuodesta 1892 isännäksi tuli Kustaa Aadolf Kustaanpoika , joka oli syntynyt 28.12.1840 Sääksmäellä, samoin vaimonsa Amanta Viktoriina s.25.12.1867. Heidän poikansa Kustaa Aadolf s.19.8.1889 oli syntynyt Pälkäneellä.

Seuraava isäntä tuli Kokemäeltä  1896  Juho Kustaa Juhonpoika Toikka. Hän oli syntynyt Ulvilassa 26.9.1852, samoin hänen vaimonsa Adolfiina Kustaantytär s. 15.2.1852. Lapset olivat syntyneet Kokemäellä Juha Werner 1878, Selma Adolfiina 1880, Kalle Fredrik 1881 ja Hilma Sofia 1884. 

  Vuodesta 1901 talo siirtyi Karl Wehonius- Haapamäen omistukseen.  Viljelyksiä hoiti vuokraajana  Kustaa Joosepinpoika. Hän oli syntynyt Hauholla 19.12.1855, kuten myös vaimonsa Manta Eenokintytär s.1866 ja lapsista Iita Maria 1892, Amanta Ulrika 1894, Alma Elisa 1896 ja Olga 1898. Pojat Aukusti Jalmari s. 1900 ja Kustaa 1903 syntyivät Sappeessa. Muutakin sukua muutti perheen mukana Hauholta: Kustaan veli Knut Joosepinpoika s.1848, Mantan sisar Iita Eenokintytär 1883, ja Mantan veli Heikki Eenokinpoika Karhu s.1874.  Niinikään sisar Tilda Eenokintytär Karhu s. 25.2.1880 Hauholla , on merkitty rippikirjoihin Pietilän piiaksi. Koko muu suku muutti 1905 takaisin Hauholle, paitsi Heikki Karhu, joka muutti Tampereelle ja Tilda Eenokintytär Karhu, joka avioitui 1902 Benjami Benjaminpojan kanssa. 

  Vuonna 1915 perustettu puutavaran hankintayhtiö Neptun osti Pietilän talon metsäyhtiöiden majoitustilaksi.  Pietilän omistajaksi tuli lainhuudatuksella 26.10.1918 metsänhoitaja Arvo von Julin.  Hän lahjoitti marraskuussa 1918 Pälkäneen kunnalle kansakoulun tonttimaaksi 2 ha suuruisen maa-alueen. Hän myi palstoja Pietilän maista seuraavasti: Marraskuussa 1919 itsellinen, leski Selma Korkeelalle hänen mäkitupa-alueensa 2,115 ha ja kauppakirjoilla 18.10.1920 seuraavat maa-alueet: Tuomioja 3,295 ha: maanviljelijä Aukusti Terva; Jokiniemi 0,485 ha: torppari Juho Elman ja vaimo Miina; Haavisto 0,545 ha: Oskari Järvinen ja vaimo Manta; Ojala 0,737 ha: talollinen Kalle Rantala ja vaimo Karoliina; Tuomaala 0,765 ha: vouti Tuomas Laine; Aittoniemi 0,800 ha: talollinen Akseli Nieminen ja vaimo Liisa Amalia;  Siipelä 1,536 ha: talollinen Juho Eerola ja vaimo Kustaava; Mäkelä 0,623 ha: maanviljelijä Aukusti Kaisko ja vaimo Ida;  Heikkilä 3,122 ha: talollinen Heikki Heikkilä ja vaimo Ida;  Sivula 1,201 ha: maanviljelijä Adolf Riihimäki ja vaimo Miina; Muurila 3,125 ha: K.L.Vehoniemi; Lepistö 3,577 ha: Lisäalue lahjoitettuun kansakoulun tonttiin, Pälkäneen kunta ; Ylhäinen 0,298 ha: mäkitupalainen Charlotta Ylhäinen. Pietilän pinta-alaksi jäi A.I. von Julinin omistukseen  162,753 ha

  Pietilän päärakennus tuhoutui tulipalossa kesällä 1956, silloin metsäyhtiö Nokian omistuksessa. Viimeiset asukkaat olivat Ilmari ja Kaarina Forsman. 

 

96. Korkeela

  1890-luvulla henkikirjoissa mainitaan itsellinen, leski Heta Matintytär Korkeela s. 19.6.1822. 

  Vuonna 1900 avioituivat Aukusti Efraiminpoika Korkeela (11.12.1875 – 18.12.1918) ja Selma Matintytär Eerola (17.12.1872 -10.4.1970). Heidän lapsiansa olivat Sigrid  Korkeela (11.8.1900 -18.4.1978) ja 23-vuotiaana kuollut Sinne s.1902.

Selma Korkeela osti Pietilän maista mäkitupa-alueen omaksi marraskuussa 1919. Korkeelassa toimi jonkin aikaa kauppa, samoin puhelinkeskus. 

 

97. Kaisko, Mäkelä

  Maanviljelijä Aukusti Kaisko oli kotoisin Luopioisten puolelta Kaiskon poikia, puolison nimi oli Iida.  He lunastivat Pietilän maista 18.10.1920  tontin nimellä Mäkelä. Heidän poikansa Väinö Kaisko kaatui jatkosodassa (6.11.1919 – 11.12.1941). Talossa ovat asuneet myös Anna-Liisa ja Reino Heinonen 1939-52. 

 

98. Riihimäki

  Samoilla paikoilla on nyt Eila Riihimäen s.6.12.1928, Yrjö ja Vilhelmiina Heinosen tyttären omistama talo. Hänen puolisonsa oli Esko Riihimäki (21.3.1929 – 4.2.1972). Heidän poikansa on Arto. 

 

99. Heikkilä

  Paavo Ilmari  Heikkilä (13.6.1910-7.12.1991) oli  Heikki ja Iida Heikkilän pojista toiseksi vanhin. Hän oli syntynyt Lammilla ja muuttanut Arakosken varrelle vanhempiensa myötä. Hän avioitui kangasalalaisen Alli Alisa (Liisa ) Männistön kanssa (21.2.1919 -16.5.2005). Paavon vanhempi veli Aaro oli ostanut vuonna 1930 vanhemmiltaan tontin, jonka nämä olivat ostaneet Pietilän maista 18.10.1920. Aaro Heikkilä myi sen veljelleen Paavolle 1936. Heikki Heikkilän kuoltua 1937 Arakosken talon rakennukset purettiin ja siirrettiin nykyiselle paikalleen.  Paavo Heikkilä toimi Sappeessa Rauma-Repolan työnjohtajana. 

  Tytär Hely Rapatti muistelee isäänsä, joka harrasti työn ohessa lukemista, kalastusta ja puutöitä: ”Isä oli taitava käsistään. Sodan jälkeenkin isä teki puu- ja tuohitöitä. Muistan kuinka isä teki minulle puusta ja vanerista keinun. Isä teki myös puusta lehmiä, lampaita, hevosia ja sikoja, joilla oli pyörät alla. Niitä voi vetää narusta. Tuohesta isä teki virsuja, puukontuppeja, korurasioita ja koppia kaikkia, mitä tuohesta voi tehdä. Kun menin kouluun, minulla oli isän tekemä koululaukku tuohesta, tosi nätti. Muistini mukaan joissakin tuohityökilpailuissa isä voitti. Isäni osasi rakentaa ja korjata rakennuksia.” Paavo ja Liisa Heikkilä asuivat välillä joitakin vuosia Perniössä, mutta muuttivat takaisin Sappeeseen.

 

100. Pitkälahti

  Matti ja Aira Pitkälahden pojista Pekka Pitkälahti  rakensi perheensä kodin vastapäätä Pakaraista. Talossa asuvat nyt Pekka ja Virva Pitkälahti, sekä Tommi ja Suvi Salonoja, Päivi, Matias ja Elli Pitkälahti, ja myös Virva Pitkälahden vanhemmat. 

 

101. Pakarainen

  Pakarainen on yksi Sappeen kahdeksasta kantatilasta. Se siirtyi vuonna 1764, eli samaan aikaan kuin naapurinsa Pietilä, vanhalta kylätontilta Kyläjärven toiseen päähän nykyiselle paikalleen

Mikko Mikonpoika                           1552-76

Tapani Mikonpoika                           1577-85

Erkki Juhonpoika                              1586-1615

Tuomas Erkinpoika                           1616-39

Paavali Juhonpoika                            1640-47

Heikki Martinpoika                           1648-50

Niilo Heikinpoika                              1651-53

Riitta                                                 1654

Beata                                                1655-56

Pentti Juhonpoika                              1662-76

Matti Tuomaanpoika                         1678-98

Talo muodostettiin puustelliksi      1699 -  

 

 

 Pakarainen  1800-luvun puolivälistä 1900-luvulle

Pakarainen  muodostettiin vuonna 1698 puustelliksi eli upseeriston virkataloksi. Sen pitkäaikaisimpia haltijoita olivat luutnantti Petter Gadde  1722-36, kersantti Joakim Tihlman 1750-64, vääpeli Otto Reinhold Schulman 1764-79 ja vääpeli Henrik Johan Nohrström 1787-1810.  

  Käytännön viljelyä hoitivat lampuodit eli vuokraviljelijät.

Pakaraisen puustellin viljelyä hoiti  1800 –luvun alussa Juho Pietarinpoika (1761-k.21.10.1840) , 1830-luvulla jo Juho Juhonpoika  (24.12.1804 - 11.10.1865). Hänen vaimonsa Helena Tuomaantytär s.28.3.1809 oli Luopioisista. Lapsia heillä oli kuusi: Elisabet  1809, Johannes 1837, Leonhard 1840, Heikki 1842, Konstantin 1848 ja Josefa 1852.   Juho Juhonpojan äiti  Lisa Juhontytär  oli syntynyt 1784 Pälkäneellä ja asui Pakaraisen maalla kuolemaansa asti  16.5.1853, niin myös Juhon veljet Leonhard Juhonpoika s.1811 ja Matti Juhonpoika s.1828.  Juho Juhonpojan kuoltua vaimo ja lapset  Heikki, Konstantin ja Josefa asuivat  vielä 1880-luvulla Pakaraisen maalla itsellisinä. Helena Tuomaantytär kuoli 7.4.1863.

  Vuokraajana jatkoi sahalahtelainen Juho Matinpoika s. 29.7.1829. Samasta pitäjästä oli myös vaimo Amalia Kustaantytär s. 8.9.1826.  Perhe, johon kuuluivat lapset Konstantin 1855 ja Serafia 1863, muutti Kuhmalahdelle 1890-luvun lopulla. Tytär Matilda oli kuollut alle kaksivuotiaana 1872.

  Seuraava vuokraaja   oli Heikki Kauleeni  (Kaulén), joka oli syntynyt Kangasalla 16.7.1822. Hänen vaimonsa, Johanna Juhontytär s.1821, kuoli toukokuussa 1888. Kaulén solmi uuden avioliiton Anna Liisa Kustaantyttären kanssa s. 1842.

Vuonna  1894 muutti Hauholla syntynyt Adolf Aataminpoika (24.9.1855 - 22.6.1937)  perheineen Pakaraisten vuokraajaksi. Vaimo Etla Enokintytär  s. 19.1.1862 oli myös hauholainen. Lapsista Kalle 31.3.1888, Iita Maria s. 9.12.1890 ja Hilma Kustaava s. 3.12.1893 olivat syntyneet Hauholla, Aadolf s. 24.9.1896, Aleksandra s. 26.4.1899 , Hilda s. 7.6.1902 ja Aukusti s.7.4.1906 Pälkäneellä. 

  Vuodesta 1928 talon osti Adolf  Adolfinpoika Arvela (24.9.1896 – 18.4.1989)  ja Lempi  Juhontytär Eerola ( 21.7.1904 – 6.10.1978). Heidän lapsistaan Viljo, Lempi, Heli ja Pekka kuolivat pieninä. Muut lapset ovat Sirkka, Anja (1935-66) , Toini, Elli, Heikki ja Vappu. 

  Pakaraisen isännyyttä jatkaa Heikki Arvela.

 

102. Pihlajamäki

Juho ja Marjaana Vuorisen lapsista Matti Vuorinen s. 24.10.1894  ja puolisonsa Tyyne rakensivat  Pakaraiselta lohkotulle tontille talon vuonna 1945. Kalle Oja teki rakennuksen piirustukset. Heidän jälkeensä talo on Levosen perheen vapaa-ajan asuntona.

103. Järvenpää

  Järvenpää oli Pakaraisen maalla itsellinen asumus. Mari Järvenpää lunasti sen itsenäiseksi 1920-luvulla.  Hänen jälkeensä talo oli asumattomana. Myöhemmin siinä asuivat Yrjö ja Vieno Hagren. Raimo ja Annikki Järvenpää ostivat paikan ja rakensivat uuden talon  1980 puretun asumuksen paikalle. Heidän lapsiaan Anne-Mari ja Sanna. 

 

104. Männistö

  Aukusti Arvela rakensi ensin talon Pakaraisen maalle maantien viereen, myöhemmin toisen hiukan etäämmälle tiestä. Tienvarsitalon ostivat Yrjö ja Vieno Hagren.  Talossa asui vuokralla Sakari Rajala vaimonsa kanssa. Hagrenit myivät talon Anja s. Arvela (27.1.1935- 22.1.1966)  ja Martti Stelinille s.19.11.1934. Anjan kuoltua Martti asui talossa pari vuotta, kunnes myi sen Arvelan sisaruksille Sirkalle, Vapulle ja Ellille. 

1970-luvun lopulla talon ostivat  Aulis ja Tarja Nikkilä, joiden omistuksessa se edelleen on. He laajensivat talon nykyiseen muotoonsa. Vuonna 1997 taloon tulivat asumaan Auliksen vanhemmat Esko ja Kyllikki Nikkilä. Eskon kuoltua 3.1.2004 asuu talossa edelleen Kyllikki-puoliso. 

 

105. Suoja

  Adolf Aataminpoika Arvelan tyttäristä Hilda Arvela s.7.6.1902 rakennutti 1950-luvulla kotitalonsa maille asunnon. Hän oli töissä Tampereella. Hilda testamenttasi talonsa sotainvalidien järjestölle. Järjestö myi sen Erkki Laineen perheelle. Sitten Matti ja Pirjo Korjatsalo ostivat sen vapaa-ajan asunnoksi. 

 

106. Sorratti

  Aukusti Arvela ( 7.4.1906 – 9.8.1991), Adolf Aataminpojan poika, rakensi talon, jonka tontti lohkottiin hänen kotitalonsa Pakaraisen maista. Aukusti Arvela oli ammatiltaan rakennusmestari. Hän testamenttasi talon veljensä tyttärelle Elli Kaajalle s. Arvela. Sen osti Teuvo Mantere perheineen. He laajensivat taloa.  Heidän  jälkeensä uusi omistaja on Zarianovin pariskunta. 

 

107. Pentinveräjä

  Sappeen ensimmäiset torpat 1800-luvun alussa olivat Tuomo Koukkulan mukaan Hartikkalan maalla. Toisessa niistä oli torpparina Yrjö Yrjönpoika. Toinen oli nimeltään Pentinveräjä, torpparinaan Antti Heikinpoika.  Vuoden 1834 kartassa tätä torppaa ei ole merkitty. Sen sijaan vuoden 1855 laajemmassa kartassa on vesistöjen nimien ohella mainittu alempana koko kylän nimi: Sappis by, Sappeen kylä ja torpan vaiheilla kuin paikannimenä Pentinväret, Pentinveräjä. Simo Hartikkalan mukaan torpan jäänteitä on vielä metsikössä. Hänen mukaansa torpassa asuivat vielä 1900 alussa Juho ja Miina Vanhala lapsineen. He muuttivat sitten Arakoskentien varrelle.

Väinö Jussila (1913 -7.5.1971) sai sodan jälkeen rintamamiestontin Hartikkalan maista. Tontista he käyttivät vanhaa nimeä Pentinveräjä. Väinö oli kotoisin Ohvenon Murrolta, Kalle ja Henna Jussilan nuorin poika. Hän oli Hartikkalassa palveluksessa. Väinön puoliso oli Lea s.Helminen (5.1.1913 - 2005) ja tytär Liisa s.1935. Väinön kuoltua he asuivat talossa 1990-luvulle asti, jolloin he myivät talon Liusvaaralle. Vuonna 1997 talon ostivat Rauni Prusi ja tyttärensä Anne. 

 

108. Kiukaantausta

Talon rakensi 1948 Paavo Ilmari Hartikkala s. 21.5.1892, joka oli  ratsutilallinen Aleksanteri ja Hilta Hartikkalan poika. Hän avioitui Anna Lehtisen kanssa, jolla oli tytär Annikki, ja Paavon kanssa hän sai Marketan.

Talon osti Kaija (Kaisu) Heinonen 1995, ja siinä asuu Päivi Heinonen.  

 

 

109. Kuusiluoto

  Väinö, Ester ja heidän poikansa Bruno Lehtelä rakensivat talon vuonna 1950 Brunon saamalle rintamiestontille. Väinö Lehtelä oli suutari ja kalastaja. 

Paikan osti vuonna 1993 Lauha Kankaaniemi, syntyään Ohvenon Kankaanperästä. 

 

110. Gröhn

  Myös tämä palsta oli rintamamiestontti, jonka oli saanut Ville Hagert. Hän rakensi vaimonsa Amalian kanssa tontille talon. Heikki Arvela muisteli heidän ennen uuden rakennuksen valmistumista asuneen tontilla maakuopassa. Lapsia olivat Roope, Unelma (Ulla), Iida, kaksoset Matilda ja Aatu, Emma ja Helmi. Talossa asui myös miniä Roosa. 

Veikko ja Laina Gröhn ostivat paikan. Perheestä pisimpään Sappeessa asuivat Laina Gröhn ja lapsista Pauli.  

 

111. Hietamäki

  Ranta-Hartikkalan poika Heikki Hartikkala s. 22.9.1878  on rakentanut talon vuonna 1938. Hänen jälkeensä talo jäi hänen pojalleen Paavo Hartikkalalle ja vaimolleen Liisalle s. Huvinen. Vuonna 1984 talo siirtyi heidän tyttärelleen Tarja Hartikkala- Kylä-Laasolle. 

 

112. Metsänvartijan talo

  Tontti on lohkottu Ranta-Hartikkalan maista. Palstatilallisena siinä oli asunut vuodesta 1907 metsänvartija Aukusti Villenpoika Niininen, joka oli syntynyt Pälkäneellä (27.12.1873- 1926). Vaimo oli Maria Erkintytär (20.4.1875- 1953), lapsia Vilho Aukusti s.20.12.1896 ja Alma Maria s.7.1.1899. 

  Valkeakoski-yhtiö rakensi vuonna 1926 Eskolan naapuriksi virkatalon, joka paikkakunnalla tunnettiin nimellä Metsänvartijan talo. Paikan aiemmista asukkaista muistetaan mm. Peltonen. Heidän jälkeensä taloon muutti Kurusta Martti ja Sanna Karjalaisen perhe 1923- 31. Seuraava metsänvartijan perhe oli Otto Verkon (9.10.1899 -5.1.1977), sitten Paavo Sainiemen perhe 1937 . Kalle Halisevan perhe asui virkatalossa 1970-luvun alkupuolelle asti. Lyhyen ajan sen jälkeen asukkaana ovat olleet Mikko ja Marita Pitkälahti perheineen, Ilkka Hakala perheineen, samoin Hänniset. Talon osti Pauli Jokinen , sitten Jaana Hokkanen ja Harri Nieminen perheineen ennen nykyisiä omistajia Vuorisen perhettä.

 

113. Hartikkala  torppa Järvenpää

  Sappeen alueella on ollut montakin Järvenpää-nimistä paikkaa: Luikalan Mikkolan torppa Arakoskentien varrella. Maa-alueita Sappeen pohjoisessa osassa kuului myös Salmentaustaan ja Luikalaan. Toinen Järvenpää oli Pakaraisen maalla, josta Karoliina Järvenpää lunasti paikan itsenäiseksi 1920-luvulla. Kolmas Järvenpää-niminen asumus oli Hartikkalan torppa Honkajoen varrella. 1800-luvun alkupuolella siellä oli torpparina Heikki Juhonpoika, joka oli syntynyt 1775 Hauholla. Vaimo Beata Yrjöntytär ( 1771 – 1838) oli pälkäneläinen.  Heikki Juhonpoika kuoli Järvenpään torpassa asuessaan vuonna 1850. 

  Vuosien 1866-72 kirkonkirjoissa  Hartikkalan Järvenpään asukkaiksi on merkitty itsellinen Matti Juhonpoika Kydén s.18.9.1823 Pälkäneellä. Hän asui Hartikkalan maalla kuolemaansa 29.4.1868 asti. Hänestä on käytetty rippikirjoissa ja asiakirjoissa ammattinimitystä ”risaren” tai piiskaaja. 

  Ruumiillinen kuritus oli esivallan käyttämä rangaistusmuoto vielä 1800-luvulla. Vaimo Liisa Heikintytär s. 8.9.1824 oli myös pälkäneläinen.  Lapsia heillä oli Henriika 24.1.1845, Matti 24.9.1846, Juho Kustaa 5.4.1849, Karoliina 13.3.1853, Maria eli vain viikon 1855, Liisa 21.12.1855 ja Maria 28.11.1858. Myös nuorempi Maria kuoli kaksivuotiaana punatautiepidemiaan, joka koetteli myös Sappeeta. Liisa Heikintytär Kydén asui poikansa Matin perheessä vielä 1900-luvun alussa. Aino Hannula muisteli:”Kun rankastiin piiskaamalla, niin se kävi kirkolla sitte piiskaamassa, mutta Sappeessa se asu. Minä muistan, että se oli Liisa sen emännän nimi ja Matti. Minä nähin jossakin hartaushetkessä tai lukusijolla niitä”

Matti Matinpoika Kydén nuorempi avioitui pälkäneläisen Heta Elisabet Juhontyttären kanssa s. 9.6.1846. Matti oli ensin renkinä Tervalla ja Hartikkalassa, sitten itsellisenä 1880-luvulta alkaen Hartikkalan maalla. Lapsia heillä oli Aleksi s. 8.8.1884 ja Eliisa s. 26.3.1888. Perhe otti vuonna 1906 sukunimekseen Järvi. Vaihdoksesta oli tiedotus Suomen virallisessa lehdessä.  Aleksi Matinpoika oli renkinä Hutilassa, Rantalassa ja Hartikkalassa. 

  Kustaa Matinpoika Kydén meni naimisiin Iita Maria Helinin kanssa vuonna 1903.  Heillä oli tytär Ida Aliina s. 14.9.1904.  Kustaa Kydén työskenteli renkinä Hartikkalassa, Hannulassa ja Eerolassa. 

 

114. Alho

  1900-luvun alun rippikirjojen mukaan Hartikkalan maalla asui itsellinen Erkki Erkinpoika Alho s. 11.11.1839 Pälkäneellä. Hän eli tuolloin leskenä. Poika Johannes oli syntynyt 3.2.1886. Tytär Ida s. 20.7.1881 avioitui 1907 Juho Vihtori Nurmisen kanssa. Nuorin pojista oli Kalle Jalmari s.27.1.1902.  Väinö Terva muistelee, miten Eero Alho oli timpuri ja teki muun muassa heille Tervalle monia sen alan töitä. 

Yhä vielä Honkajoen varrella olevien maa-alueiden nimet ovat Ylialho, Keskualho ja Alialho. 

 

115. Lehtelä, Kaarne

  Hartikkalan maalla Alhon vaiheilla asuivat Reino ja Serafiina Lehtelä. Serafiina oli Murron tyttäriä Ohvenolta.  Heidän poikiensa Paavon ja Väinön perheiden talot olivat vierekkäin, Väinön talo punainen, Paavon keltainen. Väinön perheen talo oli rakennettu myöhemmin. Paavon (30.6.1904 – 29.8.1956)  perhettä olivat vaimo Hilda s. Leppänen (12.8.1909 – 12.12.1993)  ja lapset Pentti, Elvi ja Elle. Nuorin lapsista Vilma syntyi myöhemmin Kaiturissa.  Paavo Lehtelä kävi metsätöissä. Kodissa asuivat myös Paavon ja Väinön äiti Serafiina Lehtelä, sekä Miina-tyttären poika Heikki.  Väinön puoliso oli nimeltään Ester, heidän poikansa nimeltään Bruno. Väinö Lehtelä oli suutari ja veljenpojan Pentin kertoman mukaan ahkera kalastaja. 

Bruno Lehtelä sai sodan jälkeen rintamamieslain perusteella tontin nykyisen Sappeentien varrelta ja rakensi vanhempineen sinne Kuusiluodon talon 1950. Heidän talonsa Hartikkalantien varrella purettiin. 

  Paavosta tuli 1930-luvun lopulla metsätyönjohtaja. Perhe muutti vuonna 1938 Metsäkulmalle Kaituriin  Hildan lapsuudenkotiin. Paavon talossa Hartikkalantiellä eli sota-aikana vuokralaisina Kopran perhe, heidän jälkeensä myös Kuortin perhe. Talon oli ostanut ensin Eetu Hartikkala. Hän myi sen Eino ja Anna-Liisa Kivistölle. Eino menehtyi helmikuussa 1955 tapaturmaisesti Lepakan mäessä ajaessaan massapuuta hevospelillä. Hänen puolisonsa muutti Laitikkalaan.

  Talon osti senjälkeen joksikin aikaa Kalervo Nikkilän perhe. Heidän muutettuaan talossa asuivat vuokralaisina Laina ja Veikko Gröhn perheineen. 

  Seuraava omistaja oli Kaarneen perhe, jota edustaa nyt kolmannessa polvessa Risto Kaarne. Hän muutti Sappeeseen 1999. 

 

116. Sevón, Turhala 

  Väinö (7.11.1911 – 30.10.1995) ja Aino ( 20.1.1920 – 28.7.2005) Sevón rakensivat Hartikkalantien varteen talon ollessaan Hartikkalassa palveluksessa. Aino Sevón kertoi, että ”Hartikkalasta ostettiin pellosta kulma ja siihen rakennettiin. Vietiin Salon Ainon ja Vilhon vanha pirtti Luikalasta”.  Perheen lapsia olivat Urpo, Kauko, Seppo, Jorma, Maria ja Mirja. Sevónin perheen muutettua Aitooseen talon osti vuonna 1965 Rantasen perhe, jonka omistuksessa se edelleen on. 

 

117. Hartikkala 

  Hartikkalan talo on alun alkaen ollut nykyisellä paikallaan erillään kylän muista taloista. Talon alue on määritelty omaksi kyläkseen vuoden 1558 tilikirjoissa. Sen jälkeen asiakirjoissa se kuitenkin on aina yksi Sappeen taloista. Hartikkala oli rustholli eli ratsutila ainakin jo vuonna 1600 Matti Jaakonpojan aikana.

Hartikkala yhtenä tilana  vuoteen 1765

Matti Juhonpoika                               1539-42

Matti Olavinpoika                              1543-85

Jaakko Matinpoika                            1586-89

Yrjö Tuomaanpoika                          1590

Matti Jaakonpoika                             1591-1633

 

Yrjö Pentinpojan tila 1607-36

Hartikkalasta oli vuosina erotettuna tila Yrjö Pentinpojalle.

Hänen jälkeensä tilat jälleen yhdistyivät 1636.

 

Hartikkala yhtenä tilana 1636-1765

Reko Matinpoika                              1634-44

Erkki Rekonpoika                             1645-56

Sigfrid Antinpoika                              1662-76

Simo Sigfridinpoika                           1678-84

Kristiina Simontytär                           1685-90

Matti Sigfridinpoika                           1691-96

Tuomas Yrjönpoika                           1698- 1713

Heikki Tuomaanpoika                       1723 – 62

 

Hartikkalan ratsutila jaettiin  veljesten, Simo ja Juho Heikinpojan, kesken vuonna                                                                                                          1765. 

 

Simo Heikinpojan tila 1765 -  vuoteen 1858

Simo Heikinpoika                              1763-85

Liisa                                                  1786-93

Simo Simonpoika                              1794-1837

 

Matti Simonpoika                              1838-50

Heikki                                               1851

Juliana                                               1852-57

 

Vuosina 1838-50 Hartikkalan isäntänä oli Matti Simonpoika (22.8.1809 – 1846) Puoliso Eeva Kaisa Salomontytär oli syntynyt 14.1.1820 Pälkäneellä. Lapsia oli Kustaava Matintytär s. 5.12.1837, Maria Matintytär s.19.11.1840 ja Kustaa s.6.8.1842. Viime mainittu kuoli 13-vuotiaana 21.8.1855 isorokkoon, joka vei molemmista Hartikkalan taloista pojan saman viikon aikana. 

Heikki Eliaanpoika s.5.4.1800  Kangasalta  hoiti isännyyttä vuoden 1851. Hänen vaimonsa oli Juliana Tuomaantytär s 20.2.1810. Lapsia oli neljä Juho Kustaa 1832, Roope Konstantin 1834, Maija Stiina 1843 ja Aukusti Heikki  1847. Juliana  jatkoi miehensä kuoleman jälkeen tilan hoitoa vuoteen 1857.

Hartikkalan molemmat talot yhdistyivät jälleen 1858, jolloin isännäksi tuli  Juho Vilhelm Salomonpoika vuosiksi 1858-71. Hänen vaimonsa  Henriika Loviisa Juhontytär s. 21.7.1839 oli Luopioisista. Lapsia oli Aleksandra Maria s.1858, Juho Vilhelm 1860, Henriika Kustaava 1863, Heikki 1865, Kalle Oskari 1868 , Matilda 1871 ja Ida 1873.

Efraim Walfrid Juhonpoika  s. 21.11.1843 – 10.8.1898  oli syntynyt Luopioisissa, kuten myös puoliso Henriika Heikintytär s.9.2.1854- 18.3.1887 . Lapset  syntyivät Pälkäneellä: Matilda 9.8.1873, Aukusti 11.12.1875, Kustaava 30.5.1878, Kalle 1880-82, Ida 27.11.1882 ja Alina 1885-85.  Matilda avioitui 1902 Juho Fredrik Laurilan kanssa Luopioisten Kajantilasta. Aukusti avioitui Selma Matintytär Eerolan kanssa s. 17.12.1872.  Idan häät olivat 8.8.1907. Puoliso oli Heikki Kallenpoika Heikkilä Luopioisten Kouvalasta.

 

 

Juho Heikinpojan tila 1765 – vuoteen 1858

Juho Heikinpoika                               1765-83

Juho Juhonpoika                                1784-93

Simo Juhonpoika                               1794-1809

Anna                                                 1810-11

Simo Leonhartinpoika                        1812-22

Salomon Juhonpoika                         1823-57

 

Ratsutilallinen Salomon Juhonpoika s. 26.6.1792  oli isäntänä vuosina 1823-57. Hänen puolisonsa oli Maija Kaisa Simontytär (16.5.1799-16.3.1853). Heidän pojistaan Kustaa Heikki s. 16.6.1829 kuoli 17.8.1855 isorokkoon 26-vuotiaana. Toinen pojista  Juho Vilhelm oli syntynyt 26.5.1832. äiti Maija Kaisa kuoli 60-vuotiaana  16.3.1853. 

Talot yhdistyivät jälleen 1858 

 

Hartikkala yhtenä tilana 1858 - 1905

Ville Salomoninpoika                         1858-71

Efraim Juhonpoika                             1872-97

 

Hartikkala 1905 - 

Vuodesta 1932 Väinö Aukusti Hartikkala s.1894, ja Sylvi s. Laurila 1904. Lapset Irja 1933, Simo 1935, Erkki 1937. 

Nykyisin talon isäntä on Simo Hartikkala. 

 

118. Ranta-Hartikkala 1905 -

  Kantatilasta lohkottiin Ranta-Hartikkala, jonka osti Yhtyneet Paperitehtaat. YPT myi viljelysmaat, lähimetsät ja rakennukset  Nestori Manunpojalle s. 10.12.1843  ja hänen vaimolleen Vilhelmiina Aatamintyttärelle s. 3.11.1848. He muuttivat Sappeeseen Hauholta. He ottivat sukunimen Hartikkala. Tila on ollut suvulla vuodesta 1905. Seuraava isäntä oli heidän poikansa Aukusti Nestorinpoika s. 17.2.1873. Aukustin sisaruksia olivat Heikki s. 22.9.1878, Hilma s. 22.7.1889. Aukusti, Heikki ja Hilma olivat syntyneet Hauholla. Parivuotias Roope on hukkunut rantaveteen. Iida on kuollut 1932 keuhkokuumeeseen. Veljeksistä Edvard s.25.6.1892 ja Hugo s. 7.12.1895 olivat syntyneet Luopioisissa. Edvard (Eetu) ja Hugo Hartikkala  omistivat talon vuodesta 1923.  Hugo Hartikkalan ja puoliso Fannin lapsia ovat Mauno, Kirsti, Kaarina, Matti ja Risto. Heistä Matti on kuollut 1966. 

  Nykyisin tilan omistavat Mauno ja Maire Hartikkala. 

 

119. Nokkala

  Hartikkalan vierellä Kyläjärvessä on Taivallahti. Väinö Terva muistaa isänsä Kalle Tervan (s. 1880) kertoneen, että  lahden pohjukassa asui Nokkalan Justiina. ”Vanhemmat ihmiset” puhuivat Väinön nuoruudessa Nokkalaa ja Nokkalanlahtea.

Lieneekö kysymyksessä itsellisen leski Justiina Joonaantytär  (18.12.1829 – 21.8.1899), jonka rippikirjat kertovat asuneen Hartikkalan maalla vuoteen 1899 asti. Puolison nimi oli ollut Juho. Heillä oli kaksi poikaa Aukusti s.15.9.1869 ja Heikki s.11.7.1865. 

120. Grönholm

  Itsellinen Erkki Erkinpoika Grönholm  s.11.5.1811 oli kotoisin Hauholta. Hän avioitui pälkäneläisen Anna Stina Juhontyttären s.1811 kanssa. He asuivat aluksi Hartikkalan maalla, sitten 1890-luvun alussa Tervan alueeseen kuuluneella kylän yhteisellä maalla. Perheessä oli lapsia Kustaa 1837, Emilia 1844, Wilhelm 1846 ja Erkki Juho 1851.  Erkki Grönholm kuoli 4.6.1894. Asuinpaikan sijainnista ei ole tietoa. 

 

121. Vähätaipale 

  Itsellinen Heikki Simonpoika Vähätaipale ,s. 24.9.1818 Pälkäneellä, on vuosien 1882-91 rippikirjoissa merkitty asuvaksi Hartikkalan maalla. Vaimo oli Liisa Mikontytär s. 16.8.1809. Heikki Simonpoika kuoli halvaukseen 18.2.1886. Liisa jäi asumaan leskenä. Hän  kuoli 91-vuotiaana 7.1.1901. 

 

122. Pakkalèn 

 Itsellinen Heikki Tuomaanpoika Pakkalén oli syntynyt Sahalahdella 14.4.1830, hänen vaimonsa Kustaava Kallentytär s. 10.6.1831 Kangasalta. He asuivat Hartikkalan maalla. Vanhin pojista Heikki oli syntynyt Sahalahdella 18.2.1855, muut lapset Pälkäneellä August 28.10.1862, Kustaava Sofia 21.10.1866, Juho Edvard 15.5.1871- 5.8.1871, Teodor 24.12.1872. 

  Heikki Tuomaanpoika kuoli 31.1.1885. Leski Kustaava Kallentytär muutti nuorimman pojan Teodorin kanssa Rantalan maalle. Kustaava kuoli 5.3.1908. Teodor oli vammainen ja hänen huoltonsa järjestettiin talojen vuorotteluna ns. ruotuvaivaisena. Hän tuli paremmin tunnetuksi nimellä Telturi, jolla hän itse nimitti itseään tai ”Aspilan Herra Telturi”.  Kaarina Aspila kertoi, että ruotikäytännön päättyessä Teodor sattui olemaan heillä Aspilassa ja jäikin sitten vakituiseksi asukkaaksi. Kertojan mieleen on jäänyt, miten Telturi joka aamu polvistui lukemaan Isä meidän ja Herran siunauksen. Hän ei osannut lukea, mutta silti nouti postin ja jakeli sen oikein. Aino Hannula muisteli: ”Telturi teki kävelyretkiä Sappeeseen ainakin pari kertaa vuodessa ja yöpyi aina niissä taloissa, mitkä oli hyväksynyt. Muistan että hän oli meilläkin joka kerta reissullaan yhden yön. Kyläjärven takana oli seuraava yöpymispaikka. Villoja hän kerjäsi ja sai myös.  Sai valmiita sukkiakin. Kävely oli mukavaa lönkytystä miltei juoksuaskelin. Jatkuvasti kuului jonkinlaista röhinää ja puhe kävi solkaten. En tiedä, osasiko hän lukea, mutta ikuisuuden taju hänellä oli, kaunis tapa siunata syödessään ja nukkumaan mennessään. Kauneuskaipuuta oli siinäkin, että hän tykkäsi punaisista nauhoista rintapielessä ja lakissa”

 

123. Rund

  Rund-sukua asui 1800-luvulla Sappeessa ainakin Hartikkalan ja Eerolan maalla.  Matts Rund oli vuonna 1800 yksi kummeista Erik Humalojan kasteella.  Vuosien 1845-58 rippikirjoissa mainitaan Hartikkalan maalla edelleen asuneen itsellisen leski Helena Rund s.1788 Pälkäneellä. 

  Eerolan Arakosken torpparina oli 1850-luvulla Erkki Erkinpoika Rund s.10.3.1810 Sahalahdella, vaimonsa Beata Juhontyttären s.1824 ja lasten Erkin 1844, Marian 1848, Vilhelmin 1852, Aukustin 1855 ja Juhon 1857 kanssa. 

 

124. Simola

  Matti Matinpoika Simola  muutti Hauholta 1899 itselliseksi  Hartikkalan maalle. Hän oli syntynyt 20.11.1864 Hauholla. Vaimo Iita Maria Leanterintytär  s. 1875 oli kotoisin Padasjoelta.  Mukana muutti Nehemias Matinpoika Simola s. 1853 , josta rippikirjassa käytetään nimitystä ”setämies”. Nehemias muutti samana vuonna pois Sappeesta, kun Simolat muuttivat itsellisiksi Rantalan maalle 1900. Lapsia mainitaan Hilma Maria 1900, Matti 1902, Kalle Elias 1907. 

 

 

 

 

Lähteet ja kirjallisuus

HMA , lainhuudatuspöytäkirjat

Pälkäneen seurakunnan rippikirjat vuosilta 1837- 1909

Hyytiäinen Raimo, Tarinointia Kallesta, Ekman &Heikkinen Vaasa 1994

Koistinen Viljo, Savolainen Jyrki, Elämää Laipan maassa, Hämeenlinna 1996

Koukkula Tuomo, Pälkäneen historia 1500-luvulta 1860-luvulle, Vammala 1972

Koukkula Tuomo, Vanha Sappeen kylä Pälkäneellä, Kangasalan talonpoikaiselämää Palon suvun asuma-alueilla, III  1971

Porraskoski- Järventausta, Menneisyyttä sanoin ja kuvin, Padasjoki 2004

Lehtelä Pentti, Laipanmaassa ja muuallakin, 2000

 

Henkilöhaastatteluja tehneet: Maija-Liisa Heikkilä, Päivi Heinonen, Sylvi Heinonen, Taisto Hietamäki, Helvi Jousmäki, Hely Rapatti,  Hellevi Salonen

 

Asiakirjojen puumerkit: Maija-Liisa Heikkilän kotiarkisto, Hannulan kotiarkisto, Nikkilän kotiarkisto, Hämeenlinnan maakunta-arkisto

 

 

Ohvenon asumukset              

Juhani Koskinen

Helvi Jousmäki

Ohvenon kylä

   Ohveno ei ole virallisesti rajattu kylä, vaan alunperin Pälkäneen seurakunnan kinkeripiiri. Isonjaon loppujärjestelyissä 1897 Salmentaan, Luikalan ja Sappeen talojen maa-alueiden rajat vahvistettiin Ohvenolla ja Metsäkulmalla, aina ”Sappeen sarveen” saakka. Alueelle jäi näihin kolmeen kylään kuuluvia maita.

  Lähinnä Salmentaan kylää on Ohvenon talo, joka on antanut nimensä nyt muullekin kyläkunnalle.(kts.no 25) Vuoteen 1927 asti kinkerit pidettiin erikseen Luikalassa, Salmentakana ja Sappeessa. Niinpä naapurusten  Ohvenolta oli lähdettävä kinkereille hyvin eri pituiset matkat kukin omaan kyläänsä. Mainittuna vuonna ensi kerran kinkerit olivat tällä kulmakunnalla erikseen: Sappeen Rantalassa, Salmentaan Peissulla ja Ohvenon Jussilassa. Ohvenon syntymäpäivänä voi siis pitää Jussilan kinkereiden päivämäärää 9.4.1927.   

  Kinkeripiirin rajat voi vain päätellä paikoista, joissa ne seuraavina vuosina pidettiin: 1928 Salila, 1930 Ohvenon kinkerit oli peruutettu, 1931 sekä Ahtiainen että Perkiö, 1932 Humalisto, 1933 Niittylä, 1934 Lehtola, 1935 Koivisto, 1937 Kankaanniemi, 1938 Kankaanperä, 1939 Peltola, 1941 Taipale, 1942 Janne Urkko, 1943 Lautala, 1945 Ahtiainen, 1946 Otto Urkko, 1947 Humalisto, 1948 Niittylä. 

 

1. Taipale

  Taipale on ollut Salmentaan Eskolan torppa.  1840-luvulla torpparina oli Heikki Heikinpoika  (27.12.1794 -26.8.1867)  ja vaimonsa Leena Erkintytär Alm s. 20.12.1807, molemmat Pälkäneeltä. 

Seuraava torpan asukas tuli Sahalahdelta vuonna 1872, Juho Kustaa Mikonpoika ( 6.1.1830 -1898) ja vaimonsa Erika Iisakintytär s.27.10.1842 Kuhmoisissa. Heillä oli lapsia Amanda Kustaava, Maria ja Johannes, kaikki syntyneet jo Sahalahdella. Juho Kustaa Mikonpojan kuoltua hänen seuraajansakin tuli Sahalahdelta Juho Kustaa Heikinpoika s.1844 ja vaimonsa Iida Johanna s.1843. Lapset ovat Aleksandra 1881, Kustaa Aadolf 1884 ja Juho Heikki 1888. 

Taipaleen itsenäistyttyä taloksi sen isäntänä oli vuodesta 1927 Martti Eskola s.1904. Hän osti sen Erkki Lahdelta.  Martti Eskolan puoliso Aili  s.1903 oli Hinkan tyttäriä Salmentakaa. Lapsia olivat Kalevi s.1928, Tuovi s.1930, Raili s.1933 ja Olavi s.1938. Martti Eskola rakensi nykyisen päärakennuksen vuonna 1928. Nykyisin Taipaleessa asuu Olavi Eskola. 

 

2. Humaloja 

  Humalojan torppa mainitaan 1820-luvulta alkaen rippikirjoissa Salmentaan rustholli Höllin torppana. Torpparina oli Eerikki Eerikinpoika ( 1765- 3.2.1833)  ja vaimonsa Maria Matintytär s.1774. Tytär Maria kuoli 30-vuotiaana (24.10.1795 -1825). Eerikin ja Marian poika Erik Erikinpoika Humaloja tuli aikanaan laajalti tunnetuksi hengellisenä julistajana ja sielunhoitajana. Hänestä on kerrottu laajemmin tämän kirjan seurakunnallisen elämän osuudessa. Erik syntyi 26.6.1800. Tammikuussa 1823 hän avioitui Epaalan Rossin tyttären Anna Heikintyttären kanssa s. 1800. Heidän lapsiaan olivat Eerik s.23.8.1824,  Anna 1827, joka kuoli alle 2 kk ikäisenä, sekä Samuel  s. 2.8.1828. Puoliso Anna kuoli vesitautiin 28.5.1834. Eerik Humaloja solmi uuden avioliiton Kaisa Juhontyttären kanssa s.1800. Heille syntyivät Maria 2.7.1835, Elisabet 12.9.1837, Kreeta 20.7.1839 ja Kristiina 29.5.1841. Pojista Eerik muutti Hämeenlinnaan 1850 ja Samuel avioitui 1858. Margareta kuoli syyskuussa 1853. Eerik Humaloja muutti lokakuussa 1869 Ruovedelle tyttäriensä  Elisabetin ja Kristiinan kanssa siellä Väärinmajan kylässä ostamaansa Toivion taloon. Siellä hän kuoli 71-vuotiaana 22.6.1872. 

  Paikka on nyt Taipaleen maata. Humalojan torpasta kertovat vielä nurkkakivet ja nauriskuoppa, jonka kiveykset ovat säilyneet. Vuonna 1926 torpan paikalle istutettiin muistotammi, mutta se ei ole säilynyt. 

 

 

 

3. Peltola

Peltola on ollut Salmentaan Eskolan torppa. Vuosien 1881-99 rippikirjoissa asujaksi mainitaan itsellinen Aukusti Peltola s.1860 ja vaimonsa Miina s.1860. Lapsia olivat Iita s.1888, Matti s.1891, Erkki s.1891, Maria s.1894 ja Manta s.1897. 

Peltolaan tuli uusi suku Kaarle ja Jenny Lehtinen. Kalle e. Humalisto oli syntynyt Luopioisissa 2.3.1874, vaimo Jenny Maria Jokinen s. 16.4.1887 Sahalahdessa. Heidät vihittiin 12.1.1906. Lapsia olivat Lempi Aurora 10.7.1907, Martti Einari (22.7.1909- 8.8.1970), Viljo Johannes s.18.6.1911, Anna Esteri s.24.6.1913, Suoma Annikki s.5.3.1917, Hilma 1915 -1916  ja Aino Maria (s.20.1.1920 – 2005). Kalle oli Juho ja Liisa Humaliston poika ja ottanut sukunimekseen Lehtinen. Hän oli ammatiltaan suutari. Hän kuoli 25.11.1921. Perheen nuorin oli alle kaksivuotias. Pari vuotta myöhemmin Martti sairastui polioon. Hän elätti myöhemmin itsensä tehden neuleita kutomakoneella. Lempillä olivat pojat Esko ja Matti. Anna avioitui Paavo Ilmari Hartikkalan kanssa (1892-1990), Suoman puoliso oli Väinö Olavi Nieminen s. 1918. 

  Aino meni naimisiin Väinö Sevónin kanssa (7.11.1911 – 30.10.1995). He rakensivat talon Hartikkalan lähelle. Aino Sevón muisteli, miten hänen lapsuudessaan heillä Lehtisen aitan seinässä oli avonainen harmaa postilaatikko, johon Sahalahdesta Sappeeseen kulkenut postinjakaja laittoi Salmentaan tien varrella asuvien postin. Huonolla säällä posti otettiin suojaan Lehtiselle sisätiloihin. Lehtisellä oli myös kauppa. ”Oli kauppa joskus, ei ollu kun pirtti toisessa päässä ja pirtti toisessa ja kylmä porstua välissä. 6-7 lasta ja isä suutarin työtä  teki. Missä se kauppa oli, sitä minä en tiedä. Sitte kun se kauppa oli pois, niin äite piti pullakauppaa, että se haki Lietisten rannasta sen pullakopan kun Lingreenin moottori toi sen siihen. Mutta millä sen pullan pysty myymään, kun semmonen lauma kotonakin oli, en ymmärrä. Ei ollu kauppaa eikä postijuttua, kaikki ne oli siinä Lehtisellä”.

  Peltola oli asumattomana parikymmentä vuotta, kunnes sen osti  Reijo Terva perheineen vapaa-ajan asunnoksi. 

 

4. Kankaanniemi 

Kankaanniemi oli Salmentaan Eskolan torppa. Torpparina oli vuosisadan vaihteessa sen perintöosanaan vuonna 1888 saanut Konstantin Salmentaan Eskolasta, Adolf Eskolan veli.  Kankaanniemen lapsia olivat Miina, Kaarle s.1893, Johannes, Aino, Esteri s.1904 ja Elli. Miinalla oli poika Paavo.

Konstantinin testamentin mukaan Kankaanniemen tila jaettiin vuonna 1930 kahtia, veljesten Kaarlen ja Johanneksen kesken. Johannes Kankaanniemi sai Humalojan läheltä Kankaanperän pelto-osuuden. Kaarle Kankaanniemi  jäi asumaan Kankaanniemen tilalle ja avioitui Martta Karoliina s.1901 Hutilan kanssa. Tämä oli Juho Kustaa ja Kustaava Hutilan tytär Sappeen Jokelasta. 

   Kalle ja Martta Kankaanniemen lapsia ovat Sylvi (1933-15.11.2001) ja  Tauno (1936 -1987).  Sylvi avioitui Väinö Nikkisen kanssa Mäntsälästä, jonne myös Sylvi muutti. Heidän lapsiansa ovat Antti, Leena, Kaarlo, Veli-Matti ja Pertti. Heistä Veli-Matti on kuollut. Kankaanniemen tilan omistaa nykyään Antti Nikkinen s.1956. Tilan päärakennus on valmistunut 1948. 

 

5. Rauhala, Kankaanperä I

Alue on erotettu Humalistosta. Maa on ollut Luikalan Seppälän maata. Juho ja Liisa Humaliston pojista Aukusti Humalisto otti sukunimen Rantanen.  Aukusti ja puolisonsa Tilda rakensivat Aukustin kotitalosta lohkotulle tontille Salmentaan ja Sahalahden tien risteyksessä. Aukustin veljen Kaarle Lehtisen perhe asui Salmentaan tien liittymän toisella puolella.  Aukusti ja Tilda Rantasen lapsia olivat Aili, Sakari, Viljo, Sylvi ja Veikko. Aukusti Rantanen viljeli  1920-luvulla vuokralaisena Ahtiaisen maita. Vuonna 1928 he ostivat talon Eräjärveltä ja muuttivat sinne. 

Talossa asui lyhyitä aikoja useita vuokralaisia, mm leipuri-kivimies  Rantanen ja    Hilja Rekola tyttärensä Annikin kanssa, joka myöhemmin oli Tauno Ylisen puoliso.

Vuonna 1930 Kankaanniemen tila oli jaettu veljesten Kallen ja Johanneksen kesken. Johannes Kankaanniemi (24.6.1901 -29.6.1980) sai Humalojan läheltä Kankaanperän pelto-osuuden. Hän avioitui vuonna 1931 Suoma s. Virtasen  kanssa (1910-2004) Kirvunkylän Satulakivestä. He muuttivat  asumaan tilalle ostettuaan sen 1935. Tilan nimi oli Kankaanperä. Koti oli siten Luikalaa ja pelto-osuus Salmentakaa.  Heidän lapsiansa ovat: Tuomo (1933-89), Eila s.1936 ja Lauha s. 1941.  Lauha Kankaaniemi jatkaa tilan pitämistä 2005 alkaen. 

 

6. Soranottoalue

Myös Sahalahden kunnalla on ollut pieni pala Ohvenoa pari vuosikymmentä.  Sahalahdentien varrella Kankaanniemen ja Humaliston välillä oli sorakumpu, josta osa oli ostettu Humalistolta, toinen puoli kummaltakin Kankaanniemen veljekseltä.   Juhani Koskinen kertoi, että sorakummun ostivat yhdessä Tauno Ylinen, Edvard Hartikkala ja Matti Vuorinen. Vuonna 1945 soramontun osti Sementtivalimo Artturi Koskinen ja kumppanit. Kumppaneina olivat Väinö Oja, Nikkilä ja Gunnar Koskinen Tampereelta. Soraa käytettiin tällöin myös tiilien tekoon. Juhani Koskinen myi alueen maapohjan 1970-luvun lopulla Sahalahden kunnalle. Vuonna 1999 Sahalahden kunta myi alueen Tursolan Keskiselle. 

 

 

7. Humalisto 

  Humalisto on ollut Luikalan Sihvolan torppa. Tila on muodostettu Luikalan Seppälän ja Sihvolan maista. 

  Torpan rakennukset sijaitsivat nykyistä Humaliston taloa alempana Urkonjärven suuntaan. Torppari Juho Humalisto ja vaimo Liisa (1845 -10.9.1935) olivat viimeiset asukkaat torpan vanhalla paikalla. Liisa menetti näkönsä vanhuudessaan. Heidän lapsiaan olivat  Tuomas, Väinö, Iida (3.4.1881-3.1.1965), Heikki, Vihtori, August, Kaarle ja Vilhelmiina (21.2.1888 -27.8.1949).Vilhelmiina oli ammatiltaan opettajatar. 

Heikki otti sukunimen Iltanen, August sukunimen Rantanen, Vihtori Humalisto muutti Kuhmalahdelle. Kaarle otti sukunimen Lehtinen. 

  Vihtori Humalisto oli kivimies. Hän teki kivinavettoja ja siltoja niin Pälkäneellä kuin ympäristökunnissakin veljiensä Heikin ja Augustin kanssa. Vihtorin ammattia jotkut sanoivat ”kivis-nikkariksi”.

  Pojista Tuomas Humalisto (8.12.1878 -2.3.1947) rakensi uuden talon 1918 -20 nykyiselle paikalle. Juho ja Liisa Humalisto jäivät vielä asumaan entiseen rakennukseen. Tuomas oli perheetön ja Humaliston isäntänä vuosina 1904-34. Hän kuoli 1947. Isännäksi tuli 1934 alkaen Tuomaksen Ida-sisaren poika Eino Aukusti Humalisto (3.6.1908 - 2.1.1965) ja puolisonsa Lyyli s. Virtanen ( 24.8.1910 – 18.5.2002) Heidän lapsiansa ovat Terttu, Hely, Rauha Elina ja Pekka. Eino Humalisto korjasi vuonna 1936 tilan päärakennuksen.  Pekka Humalisto ja Seija s. Heinonen ovat Humaliston nykyiset asukkaat. Heidän poikiaan ovat: Tomi, Vesa ja Marko. 

 

8. Aunela 

Juho (Janne) ja Lyydia Urkon lapsista Aune s. Urkko s.12.8.1928  avioitui  Unto  Kauppisen kanssa Sahalahdelta.  Aune Kauppinen osti  vanhemmiltaan näiden lunastamasta osuudesta Koiviston maihin tontin ja metsää. Puolisonsa kuoltua hän muutti tälle tontille rakentamaansa Aunelaan.  Myös hänen sisarensa Hilma Terva asuu nykyään Aunelassa. 

 

9. Murto

Murto on ollut  Luikalan Veräväisen  torppa. 

  Murron tyttäristä Serafiina avioitui Reino Lehtelän kanssa 1800-luvun lopulla. He asuivat Hartikkalan maalla. Perheen poikia olivat Väinö ja Paavo Lehtelä. 

  Henriika (Henna) Murto avioitui Kalle Jussilan kanssa Salmentaan Jussilasta. Heidän lapsiaan olivat Hilja, Matti, Heikki, Iida, Aukusti, Eino ja Väinö.  Kalle ja Henna Jussila lunastivat vuonna 1920 Murron itsenäiseksi. Kalle Jussila kuitenkin kuoli, kun nuorimmat Eino ja Väinö olivat vielä alaikäisiä. Perinnönjaossa 11.2.1925 heille määrätty edunvalvoja Kustaa Nurmi hoiti heidän nimiinsä palstan, joka sai nimen Kuusisto. Veljesten kesken sitä myöhemmin  jaettaessa tulivat Kuusisto ja Kuusela. 

  Muista lapsista Hilja avioitui Lauri Niemisen kanssa Ohvenon Koivistosta, lapset Pertti ja Bertta. Matti Murron puoliso oli Iida, lapset Saara ja Timo asuivat Salmentakana Kustaa Jussilan luona. Iida avioitui Heikki Mäkelän kanssa Luikalasta. Heillä oli kaksi poikaa. Iida ja Heikki rakensivat pirtin Iidan saamalle tontille, jota kutsuttiin Iitanmaaksi. Heikin kuoltua talo kuitenkin paloi, ja Iida muutti Kukkolaan. Sinne muutti myös Eino vaimonsa Helmin kanssa. Heillä oli poika Paavo. Väinön (1913 -7.5.1971) vaimo oli Lea. Heillä on tytär Liisa. Perhe asui Sappeessa Kiukaantakana. 

  Vuonna 1933 lokakuussa Murron tila myytiin huutokaupalla. Sen osti Kalle Lautala Luikalasta. Vaimo Aino s.1898 oli Kankaanniemen tyttäriä Ohvenolta. 

Kalle Lautalan  kuoltua Aino Lautala myi tilan 1964 Kalevi Eskolalle. 

  Murrossa oli 1900-luvun alkupuolella kyläkeinu, joka oli samanlainen kelakeinu kuin on Kukkolan kyläkeinu. Murron keinu siirrettiin vuonna 1930 Suomelaan.   

10. Kuusisto/Kuusela

  Kuuselan maat kuuluivat aiemmin Luikalan Veräväisen Murron torppaan. Jussilan pojat August,  Eino ja Väinö Jussila jäivät alaikäisiksi Kalle Jussilan  kuoltua. Perinnönjaossa 11.2.1925 alaikäisille määrätty edunvalvoja Kustaa Nurmi hoiti Einon ja Väinön nimiin palstan, joka sai nimen Kuusisto.  Väinö ja Lea Jussila myivät osan Väinön Kuusiston osuudesta  Eino-veljelle.  Eino ja Helmi Jussilalle tullut ja omaan perintöosaan 1933 liitetty tila sai nimen Kuusela.  Väinölle jäi metsää ja molempien pellot palstan entisellä Kuusisto-nimellä.  

  Eino ja Helmi Jussila myivät Kuuselan vuonna 1950 Kustaa Rantaselle (1922-2000) ja hänen vaimolleen Anja s. Alholle s.1934. Heidän lapsiaan ovat Timo, Mirja ja Seija.  Kuuselan metsäpalstat on myyty  toinen osa Kai Krohnille, toinen osa Heikki Arvelalle. Kaupassa vanha Kuusisto-nimi siirtyi Arvelan metsäpalstan nimeksi. Kuuselan pellot omistaa Kustaa Rantasen perikunta.

 

11. Lautala 

  Murron tila myytiin huutokaupalla 5.10.1933. Sen ostivat silloin Kalle Lautala  s.1901 Luikalasta. Vaimo Aino s.1898 oli Konstantin Kankaanniemen tytär Ohvenolta.

Kalle Lautalan kuoltua Aino Lautala myi tilan 1964 Kalevi Eskolalle. 

 

12. Iitanmaa

  Henna ja Kalle Jussilan tytär Iida Ohvenon Murrolta avioitui Heikki Mäkelän  kanssa Luikalasta. Heillä oli kaksi poikaa, Aaro ja Arvi. Iida ja Heikki rakensivat pirtin Iidan saamalle tontille, jota kutsuttiin Iitanmaaksi. Iida jäi leskeksi. Vuonna 1929 tai 1930 tulipalo tuhosi heidän kotinsa. Aino Sevon kertoi olleensa alle kymmenvuotias tulipalon sattuessa: ”Meillä oli sillon vielä  vanha pirtti. Me maattiin äitin ja Suoman kanssa, oli välissä semmonen porstua ja sen perällä ikkuna. Me ihmeteltiin, kun  taivas on niin punanen. Viljo oli isompi, tuli iltamista tai mistä ja sano, että Murron Iitan pirtti on palanut.” Iida muutti tulipalon jälkeen Kukkolaan. 

 

13. Riihimäki

  Riihimäki oli erotettu Koiviston torpasta, joka puolestaan oli Luikalan Mikkolan maalla. 

Heikki ja Eufrosiina Urkon poika Otto Urkko vaimonsa Suoma s. Niemisen kanssa rakensivat Riihipirtin ennen muuttoaan Perkiöön.  Heidän jälkeensä Riihimäessä asuivat Viljo Aukusti Lehtinen ja vaimonsa Fanni s. Alatalo. Viljo Aukusti tunnettiin nimellä ”Riihipirtin Aku”. Heillä oli kaksi tytärtä. Syksyllä 1935 ”Riihimäen pirtti” tuhoutui tulipalossa. Paikalle ei rakennettu uutta taloa. Sen maa-alue kuuluu nykyisin Hakalaan. 

  Riihimäen vaiheille ovat 1990-luvulla rakentaneet talonsa Leila ja Pekka Kyröjärvi.

 

14. Urkko

  Urkko on lohkottu Luikalan Mikkolan maista.  Rippikirjat 1830-luvulta kertovat Urkon torpparina tuolloin olleen Matti Taavetinpojan s.1787 ja vaimonsa Anna Martintyttären s.10.9.1795. Heidän lapsiansa olivat Justina s.1822, Matti s.1824, Kustaa s.1829 ja Eeva s.1833.  Lyhyen ajan heidän jälkeensä vuoteen 1838 asti torpparina oli Ville Antinpoika s.16.7.1815 ja vaimonsa Anna Mikontytär s.13.6.1815. Heidän jälkeensä  torppa sai hiukan pitempiaikaiset asukkaat Juho Mikonpojasta s.3.6.1807 Tyrvännössä ja pälkäneläisestä vaimostaan Leena Juhontyttärestä  s.25.5.1804. He tulivat Urkkoon Sahalahdelta. Heidän lapsiaan olivat Kustaa Aukusti s.11.12.1831 ja Kustaava s. 26.1.1839. Juho Mikonpoika kuoli 17.8.1851. Kustaa Aukusti ei jatkanut torpparina, vaan muutti Kangasalle. Torpparina jatkoi Paavali Antinpoika, s.10.1.1829 Kangasalla, joka oli avioitunut leskeksi jääneen Leena Juhontyttären kanssa. 

  J.W.Wallinheimo on kertonut torppari Paavali Urkosta s.10.1.1829, joka” auttoi Humalojaa seurojenpidossa”.  Torppari Erik Humaloja vaikutti  1800-luvun alkupuolella paljon seudun hengelliseen elämään. Paavali Urkko muutti myöhemmin Kuhmalahdelle.

  Vuonna 1904 Heikki Urkko Luopioisista tuli Urkon isännäksi. Puoliso oli Sahalahden Töykänästä Eufrosiina s. Hölli.  Heidän lapsiaan olivat Heikki, Otto, Eetu, Juho, Hilma, Akusti ja  Jalmari Urkko.  Vuonna 1922 Heikki Urkko osti Koiviston torpan maat Kalle Ruusuvuorelta. Heikki Urkon lapsista Heikki Heikinpoika muutti Hämeenlinnaan, Otto avioitui Suoma Niemisen kanssa ja muutti Perkiöön, Eetu meni naimisiin  Sigrid Niemisen kanssa ja muutti Ohvenoon, Juho avioitui Lyydia Mäkisen kanssa, Hilma muutti Amerikkaan, Jalmari kuoli nuorena. 

  Vuonna 1924 Urkon isännäksi tuli perheen pojista  Juho (Janne) Urkko(1893 -12.4.1956) ja puolisonsa Lyydia s. Mäkinen (1893 – 1956). Heidän lapsistaan Kerttu s. 1920 avioitui Viljo Honkin kanssa Salmentakaa, Martta (11.6.1923 – 26.12.1973)  meni naimisiin Kalle Tervan (30.4.1917 -14.5.1976)  kanssa, Hilma (3.10.1930-) avioitui  vuonna 1949 Lauri Tervan  kanssa s.7.10.1923 , Urhon puoliso oli Kaija Hampaala Sahalahdelta, Aunen s.12.8.1928  puoliso Unto           Kauppinen Sahalahdelta. Juho ja Lyydia Urkko ostivat vuonna 1936 Hakalan tilan. 

  1970-luvulla Urkon viimeinen asukas oli karjakko Hilja Lassila. Urho ja Kaija Urkko ostivat Kaijan kodin maat. Urkon päärakennus purettiin. Navetta tien vierellä muistuttaa edelleen talon elämästä. Urkot viljelivät sekä Sahalahden Hampaalan tilaansa  että Urkon peltoja. Viljelyä jatkoi Jorma Urkko s.1953 . 

 

15. Hakala 

  Hakala on alunperin Luikalan Lulli-Veräväisen torppa. Vuosien 1852-58 rippikirjojen mukaan Hakalan torpparina oli silloin Kustaa Mikonpoika s.28.11.1806 Pälkäneellä. Perhettä olivat vaimo Heta Heikintytär (1792- 26.8.1853) ja poika Kustaa Kustaanpoika s. 1832. 

Vuonna 1855 uudeksi torppariksi tuli vain vuoden ajaksi Heikki Juhonpoika s.1818. Hän palasi perheineen Sahalahteen ja hänen tilalleen Sahalahdelta tuli Heikki Kustaa Heikinpoika s.24.4.1824. 

  Laurilan talo Luopioisten Aitoosta omisti Lullin ja myös Hakalan torpan 1900-luvun alussa. Syyskuussa 1902 Hakalaan tuli torppariksi Aitoon Laurilan renki Emil Mäkinen (1866-1947). Hänen vaimonsa oli Tilda.  Heidän lapsiaan olivat Saara, Martta (1899-1983), Maria (1907-1987), Signe s. 9.3.1911. Lapsista Kalle,  Emil Waldemar kuolivat peräkkäisinä päivinä ”espanjantautiin” vuonna 1902. 

  Urkon omistajat  Juho (Janne) ja Lyydia Urkko ostivat Hakalan talon. Heidän lapsistaan Hilma s.3.10.1930 avioitui Lauri Tervan kanssa Sappeesta s.7.10.1923. He ostivat talon vuonna 1948.  Heidän lapsiansa ovat Hellä, Hannu, Taito, Auli ja Marja-Leena. Vuodesta 1987  isäntänä on ollut Taito Terva. Puoliso Ulla s. Kyröjärvi ja lapset Antti ja Hanna. 

 

16. Koivisto

  Koivisto oli Luikalan  Mikkolan torppa. 

  Torpparina oli Akseli Nieminen.  Hänellä oli avioliitosta Vilhelmiina  s. Tuomisen kanssa poika Lauri.  Tämä osti Koiviston torpan maista Niittymäki-nimisen lohkon vuonna 1922. 

Akseli Nieminen avioitui uudelleen. Liisa Nieminen oli leski, jolla oli kaksi poikaa.  Vuoden 1918 vaiheilla heidän kodissaan oli tulipalo, jossa paloi osa taloa ja riihi. Akseli ja Liisa muuttivat Sappeen Arakoskelle. Akseli Niemistä kutsuttiin nimellä ”Koiviston pappa.” Toinen Liisan pojista tunnettiin myöhemmin nimellä Aittoniemen Eino.

  Koivisto myytiin 1920 Kalle Ruusuvuorelle, joka myi sen edelleen kahden vuoden kuluttua. Silloin Janne Urkko osti osan talosta, toisen osan osti Vihtori Nurminen. Janne Urkko myi myöhemmin tyttärelleen Aune Kauppiselle s.Urkko tontin ja metsää ostamastaan osuudesta. Toisella osuudella asuivat Vihtori Nurminen ja vaimonsa Iida s. Alho. Vaimo tunnettiin myös nimellä ”Koiviston Iita”. Hänen veljensä Juho Alho asui Sappeessa.  Nurmisen perheessä oli lapsia Kalle Alho ja Siiri. Vihtori Nurminen ajoi hevoskyydillä maitoa Pakkalan meijeriin. Joskus tytär Siirikin ajoi toista hevosta. Siiri avioitui Anselm Mäkelän kanssa Luikalasta. 

Riihipirtin paikan omistaa nykyään Taito Terva.

  Koiviston mäellä on ollut joskus aisakeinu. ”Siin oli keinukin, aisakeinu, semmonen neliaisanen keinu. Neliö, jolla neljälle sivulle sopi istuun. Se oli Koiviston mäessä, Koiviston riihen takana. Murronmäellä oli se kelakeinu. Semmonen kun on Kukkolassa. Jussilan Murron pirtin takana, joskus 1930-luvulla. Se muutettiin Suomelan riihen notkoon, kun Murto hävis,” kertoi Aino Sevón.

 

17. Salila 

  Salila on lohkottu Luikalan Veräväisen maista Pälkäneen ja Sahalahden rajalla.  Iivari Virtanen, syntyisin Luopioisista, tuli töihin Salmentaan Yli-Mattilaan. Siellä hän tapasi Iida s. Mattilan e. Ståhlberg , joka oli hoitamassa äitiään veljensä Kallen talossa. He avioituivat ja ostivat Salilan maat vuonna 1909.  Maa-alueiden ainoa rakennus oli silloin niittylato. Iivari Virtanen rakensi talon ja muut tarvittavat rakennukset.  Heidän lapsiansa olivat Arvo, joka syntyi jo heidän asuessaan Salmentakana, Lyyli ( 24.8.1910 – 18.5.2002) ja Elma. Lyyli avioitui  Eino Humaliston kanssa, Elma  Toivo Kostiaisen kanssa Luopioisista. 

  Salilan isännäksi jäi Arvo Virtanen (1908 -1973), joka avioitui Kerttu s. Virtasen (1912 -15.3.1998)  kanssa Luopioisten Haltialta. Heidän lapsiansa ovat Raimo, Terho, Kirsti s.1941, Eero s.1945, Sinikka s.1950 ja Teuvo (1948-2000).  Raimo Virtanen s.25.12.1936  ja vaimonsa Päivikki, sekä Terho Virtanen s. 1938 ja vaimonsa Anne hoitavat tilaa perheyhtymänä omien toimiensa ohella. Terhon ja Annen lapsia ovat  Sanna, Tiina, Leena ja Suvi. Raimon ja Päivikin tytär Johanna.

 

18. Mäkelä

  Mäkelä on ollut Humaliston torppa, joka oli lunastettu itsenäiseksi vuonna 1923. Mäkelä on Luikalaa, lähinaapuri Peltola Salmentaan kylää. 

  Vuonna 1926 Kustaa Perkiö (13.5.1897 -21.11.1966) ja Anna s.Huhtimäki (24.6.1901 -16.8.1992) ostivat paikan Mäkelän perikunnalta.  Kustaa oli kotoisin Välimaasta Sahalahden puolelta. Myös Annan äiti Hilda oli sahalahtelainen, aviossa Matti Ojan kanssa Sappeen Mäkipäässä. Kustaa ja Anna Perkiö rakensivat vuonna 1927 uuden pirtin entisen paikalle. Rakentamisen ajan perhe asui Pakaraisella. Kustaan ja Annan lapsia ovat Liisa (7.7.1923 -26.6.2004), Laura s.1925, Olavi s.1928, Eino s.1929, Maija s.1932, Helvi s.1937, Aune  s.1940 ja Matti s.1947. 

Vuonna 2000 Perkiön osti Anu Murto. 

 

 

19. Perkiö

  Perkiö oli Luikalan Penttilän torppa. Vuoteen 1844 asti torpparina oli Erkki Erkinpoika, joka oli syntynyt Pälkäneellä 18.11.1816. Vaimo Leena Matintytär s. 21.12.1816 oli niinikään pälkäneläinen. Lapsia oli Henriika s.20.8.1836, Leena 5.10.1838, Juho Fredrik 1.4.1841 ja Erkki 26.12.1843.  Heidän jälkeensä torppariksi tuli Erkki Heikinpoika s. 1820 ja Maija Mikontytär s.5.9.1819. Heidän lapsiansa olivat Anna 6.5.1844, Heikki 7.2.1846 -30.9.1853, Maria 7.5.1847 ja Elisabet 2.11.1849-23.10.1853. 

  1900-luvun alkupuolella Perkiössä asuivat Aukusti ja Iida Nieminen. Heidän lapsiansa olivat Suoma, Sigrid ja  Kalle. Aukusti Nieminen oli ammatiltaan räätäli. Hän kiersi kylällä asiakkaiden luona ompelemassa. Myös Iida oli ompelija. Hän ompeli kotona naisten vaatteita. Tyttäristä Suoma (22.4.1898 -10.5.1951) avioitui Otto Urkon (22.4.1898- 6.2.1945) kanssa, joka muutti Perkiöön. Lapsia oli: Vilho (12.7.1920 -30.4.1984), Rauha, Pertti, Taisto (12.2.1928 -4.7.1962), Matti (kaatui sodassa) ja Heikki. Sigrid avioitui Oton veljen Eetu Urkon kanssa. 

Vuonna 1989 talo jaettiin. Toista osuutta isännöi Vilho Urkko (12.7.1920-30.4.1984). Hän oli vuonna 1953 avioitunut Anni s. Hagrenin kanssa Hauholta. Heillä ovat lapset Tapio, Veijo ja Arto. Nykyinen asukas on Tapio Urkko. 

 

20. Iltarusko

Iltaruskon maapalsta on vuonna 1990 lohkottu Perkiön maista. Iltaruskossa asuvat Kai Krohn ja Annamari Ranki sekä lapset Oliver ja Akileija. 

 

21. Niittylä

Niittylä on erotettu Luikalan Seppälästä. Omistaja vuodesta 1909 Aleksi Lehtonen (15.8.1882 -1.4.1960)  ja Miina s. Eskola (19.11.1873 -22.2.1966) . Heidän poikansa Paavo Lehtonen (21.8.1912-10.4.1997 ) ja vaimonsa Aili s. Kauppi s.1912 perheineen omistavat  tilan.

 

22. Niittymäki 

  Niittymäki on alkuaan Luikalan Mikkolan maita ja kuulunut Koiviston torppaan. Torppari Akseli ja Vilhelmiina Niemisen poika  Lauri Nieminen osti Koiviston alueesta osan, joka sai nimen Niittymäki. Hänen puolisonsa oli Hilja s. Jussila Murrolta. Heidän lapsiaan ovat Pertti (1928 -88) ja Bertta. Pertti avioitui Helka s. Laurilan kanssa Sahalahden Tursolasta ja muutti Laurilan isännäksi. Bertta muutti Australiaan. Niittymäkeä omistaa Pertin tytär Maija Nieminen-Pessi.

 

 

23. Lehtola

  Lehtola on lohkottu Luikalan Sihvolan ja Olkkolan maista.  Asukkaina olivat 1910-luvulla  Juho Kustaa Ruus s. 1864 Somerolla ja vaimonsa  Elisabet Wilhelmiina (Miina). Juho Ruus oli ammatiltaan seppä. Perhe asui ensin Luikalassa, jossa Ruus teki sepän töitä.  Wilhelmiina oli seppä Jussi Helanderin tytär Luikalasta. 

Ohvenolla Juho ja Wilhelmiina Ruus muuttivat sukunimekseen Nurmi.  Seppä Juho Ruus muistetaan pitkästä parrastaan. Häntä kutsuttiin nimellä ”Nurmin pappa”. Tila lohkottiin nimellä Lehtola. He rakensivat talon ja pajan. Nykyinen päärakennus on valmistunut 1933-34.  Heidän lapsiaan olivat Fredrik ja Tyyne, jotka kuolivat. Lehtolaan muutettaessa perhettä oli Lyydia, Jenny, Juho Wihtori, Tyyne ja  Laina. Pauli syntyi Lehtolassa 1912.  Lyydia avioitui Paavo Felix Färmin kanssa. Heillä oli tytär Hilkka s. 1918. Juho Wihtorin vaimo oli Elli, lapset Ritva ja Pirkko, Paulin toinen puoliso oli Laina, lapset Timo ja Matti. 

  Naimattomat sisarukset Jenny ja Tyyne Nurmi  ostivat Lehtolan tilan. Aino Sevón muisteli:”Ne likat oli mahdottomia talonpitäjiä. Tyyne ja Jenny, kahden puolen vuositattaa syntyneet. Ne kaato yhdessä puut ja teki kuorman yhdessä. Tyyne oli mahdoton hevosmies. Tyyne tullee rantaan kuorman kanssa. Se sai sen yksin purjettua, niin Jenny noukki kävyt sill aika.” 

 Heidän jälkeensä perikunta myi tilan Timo Rantaselle (7.5.1949-29.11.2002) Epaalasta. Hän oli kotoisin Ohvenolta, Kustaa ja Anja Rantasen poika Kuusistosta. Osan tontista sai osanaan Paulin poika Matti Nurmi.

  Samoin Lyydian tytär Hilkka Timonen s. Färm s.1918  jätti osanaan tontin Lehtolasta tien varteen. Siinä on nyt kesäasunto. Hänen lapsiaan ovat Marja ja  Sirpa. 

                    

24. Ahtiainen

  Ahtiainen oli Luikalan Uotilan torppa.  Vuosien 1837-45 rippikirjoissa Ahtiaisella mainitaan asuvaksi vielä entisenä torpparina setämies Heikki Heikinpoika (1769 -1840), ja vaimonsa Margaretta Erkintytär (s. 1787-6.11.1852) Luikalasta. Torpparina oli tällöin Jeremias Heikinpoika ( 22.3.1823 – 18.6.1889) ja vaimonsa  Henriika Erkintytär (1.2.1827 – 9.3.1884), molemmat syntyneet Pälkäneellä. Heidän lapsiansa olivat Elisabet s.1845, Heikki s.1847, Anna s.1849, Matti s.1851 ja Jeremias s.1854. Lapsista kaksi nuorinta kuoli: Matti nelivuotiaana 16.2.1856 ja Jeremias kaksi päivää myöhemmin kaksivuotiaana. Jeremias Ahtiainen on jälkipolvien muistama sielunhoitajana ja varsinkin nuoruusvuosinaan Erik Humalojan työtoverina seurojen pidossa. Hän oli yksi niistä kolmesta hengellisestä johtajasta, joille istutettiin tammi muistoksi vuonna 1926. Tammea ei ole säilynyt, mutta Ahtiaisen talon nurkkakivet ovat edelleen olemassa, nykyään Ali-Uotilan maalla. 

  Humaliston suku viljeli Ahtiaisen tilaa vuokralla 1920-luvulla. Juho ja Liisa Humaliston poika Akusti otti sukunimekseen Rantanen.  Hän asui perheineen Salmentaan ja Sahalahdentien risteyksessä ja viljeli Ahtiaisen tilaa. Perhe muutti Eräjärvelle vuonna 1928.

  Kaarle Nikkilä (1900 -1976) sai tilan perintöosana Luikalan Ylä-Uotilasta, jonka sivumaa se oli. Hänen vaimonsa Ida (1899-1989) oli syntyisin Luopioisten Aitoosta.  Heidän lapsiansa olivat Annikki  (1925- 2002), Kalervo s.1928 ja Esko (1931-2004). Annikki avioitui Erkki Laurilan kanssa Salmentakaa. Heidän tyttärensä Mirja ja puolisonsa Veijo Rasinen ostivat tilan 1979 Annikki Laurilalta ja tämän veljiltä ja asuvat nykyään tilalla. Heidän lapsiaan ovat Maarit ja Anneli.

 

 

25. Ohveno

  Heikki ja Eufrosiina Urkon pojista Eetu Urkko avioitui Sigrid (Siiri)Niemisen kanssa, joka oli Aukusti ja Iida Niemisen tytär Perkiöstä. Eetu ja Siiri Urkon lapsia olivat Hilkka, Olavi ja Reino. 

Tyttäristä Hilkka (7.5.1922-16.5.2002) avioitui Väinö Tapio Viitasen  kanssa. Heidän perheensä Ohvenossa oli: Seppo, Harri, Kirsi ja Asko. 

  Talossa asuivat 1940-luvulla Suoma s. Lehtinen ja Väinö Nieminen ennen muuttoaan Tampereelle. Talon yläkerrassa asui Hilma Koivisto. 

  Nykyiset omistajat ovat Anne ja Timo Mäki. 

 

26. Vehmas, Ruokovehmas 

  Pälkäneen seurakunnan rippikirjat vuosilta 1837-45 kertovat, että Luikalan Ruokovehmaan torpassa asui entinen sotilas Tuomas Alm, syntynyt 10.3.1794 Pälkäneellä ja muuttanut Ruokovehmaalle Luopioisista 1843. Hänen jälkeensä asukkaana oli vielä leski Anna Heikintytär s. 1795. 

  Ruokovehmas oli Luikalan Seppälän torppa. 1800-luvun alkupuolella torpparina oli Juho Heikinpoika s. 1802 ja vaimonsa Maria s.1805.  Vehmaalla asuivat myös Heta Leanderintytär s.1836 ja Justiina Antintytär s. 1844 poikansa Heikin kanssa. 

Vuonna 1870 savupirttiin muutti torpparin leski Maija Liisa Matintytär s.1825 neljän lapsensa kanssa. Seuraavana vuonna sinne muutti myös Amanda Evantytär s. 1842 vuoden vanhan poikansa Juho Heikin kanssa. 

  1890-luvun lopulla torppariksi tuli Kalle Heikki Heikinpoika Helanteri  (14.1.1863- 30.9.1953). Hänen vaimonsa oli Fretriika s. Verkkojärvi. Heillä oli lapsia seitsemän. Laipanmaan metsiä myytiin 1920-luvulla Valkeakoski-yhtiölle. Myös Ruokovehmaan torpan maat siirtyivät tässä kaupassa uudelle omistajalle. Kalle ja Fretriika Helander saivat elinikäisen oikeuden asua torpassa. Fretriika kuoli vuonna 1932. Kalle jäi asumaan torppaan, kunnes aivan viime vuotensa asui tyttärensä pojan Kalle Pitkälahden perheessä. 

 

Lähteet

HMA             Pälkäneen seurakunnan rippikirjat 1837-1909

Juhani Koskisen haastattelut: Heikki Arvela, Olavi Eskola, Lyyli Humalisto, Pekka Humalisto, Signe Mäkinen, Aino Sevón, Hilma Terva, Väinö Terva, Raimo Virtanen

 

SAPPEELAISTEN PUUMERKIT

Puumerkki – talomerkki  

                     

                      ”Puumerkki on oikeudellinen symbolikuvio, geometrinen viivojen yhdistelmä, jolla ilmaistaan omistusta, osuutta tai tunnustautumista” toteaa P.O. Ekko puumerkkejä ja riimuja käsittelevässä kirjassaan. [i]   Sana puumerkki  näyttäisi edellyttävän, että merkki tehdään puuhun. Sanalla on kuitenkin kielellisesti  ruotsinkielinen juuri 'bomärke',  asunto- eli talomerkki.

                      Puumerkki oli lain suojaama omistusmerkki vielä 1700-1800-lukujen taitteessa. Sillä vahvistettiin asiakirjat ja merkittiin työkalut ja muut käyttöesineet. Joissakin vanhoissa rakennuksissa on vielä nähtävissä seinään kaiverrettu puumerkki, kuten  Sappeen Tervan aitan seinässä ja Hutilan vanhan riihen ovessa.  (kuvat 1 ja 2)

                      Ekko toteaa tutkijoiden olevan hieman eri mieltä siitä, onko puumerkkiä pidettävä taloon vai henkilölle kuuluvana. Käytäntö on vaihdellut. Talon uusi omistaja on saattanut tuoda tullessaan sukunsa puumerkin tai ottaa käyttöön talossa vanhastaan olleen merkin. Talosta lähtenyt poika on myös saattanut ottaa käyttöön uuden puumerkin, jossa hän on liittänyt kotitalonsa puumerkkiin lisäkuvion.

                      Kuvio- tai riimuperäisten puumerkkien sijasta siirryttiin 1800-luvulla usein käyttämään latinalaisia kirjaimia tai niistä muodostettuja monogrammeja. (kuva 3) Kansan enemmistön kirjoitustaito oli vielä 1800-luvulla harvinainen, vaikka lukea jo osattiin. On arvioitu, että 1900-luvun alussa  60 prosenttia kansasta ei osannut kirjoittaa.[ii]

                      Sappeelaistenkin asiakirjoissa puumerkki oli tavallisin allekirjoitus 1900-luvun alussa.  Jo edellisen vuosisadan puolivälistä alkaen puumerkkien muodossa oli koko maassa tapahtunut muutos, joka eteni rannikolta sisämaahan päin. Talomerkeistä siirryttiin yhä enemmän suoraviivaisiin latinalaisiin kirjaimiin. Kirjain oli usein oman nimen alkukirjain. Vuosisadan lopulla latinalainen kirjain alkoi vaihtua koristeellisempaan kirjoituskirjaimeen.[iii] (kuva 4)

 

 

 

Sappeelaiset puumerkit asiakirjoissa ja työvälineissä

                     

                      Kylän kotiarkistoista löytyneistä allekirjoituksena käytetyistä puumerkeistä vanhimmat ovat vuodelta 1814: Tervan isännän Tuomas Erkinpojan, Hutilan Juho Juhonpojan, Rantalan Heikki Heikinpojan, Hannulan Matti Tuomaanpojan. (kuva 5) [iv]

                      Vielä sitäkin vanhemmat puumerkit löytyivät kylästä kuin ihmeen kautta. Opettaja Tauno Niemisen 1950-luvulla rakennuttaman omakotitalon  ulkorakennus purettiin vuonna 2001. Sen uumenissa oli jäänyt huomaamatta pahvilaatikko, jonka sisältöä suojasi musta hännystakki. Laatikon sisältö ehti olla säiden armoilla kuukausikaupalla. Vanhat paperit ehtivät  täysin kastua ja osin tuhoutua. Muutama sivu oli säilynyt. Eräässä oli pöytäkirjan päiväys 25.4.1784 ja Sappeen seitsemän isännän puumerkit: Tuomas Juhonpoika Hannulan (isäntänä 1755-93), Erkki Yrjönpoika Pietilän ( 1754-92), Juho Erkinpoika Eerolan (1756-1803), Heikki Heikinpoika Hutilan ( 1774- 87), Martti Erkinpoika Rantalan (1749-93), Erkki Matinpoika Tervan ( 1762-1813) ja Tuomas Heikinpoika Heikkilän (1762-99). [v] (kuva 6)

 Paperit tutkittiin Hämeenlinnan maakunta-arkistossa. Puumerkkejä sisältänyt paperi oli ote Pälkäneen käräjäkunnan pöytäkirjasta mainitulta päivältä. Löydön arvoa  lisäsi maakunta-arkiston muistion tieto, että löytynyt pöytäkirjan ote on ainoa tuosta dokumentista säilynyt: ”Valitettavasti Sääksmäen yliseen tuomiokuntaan tuolloin kuuluneen Pälkäneen käräjäkunnan pöytäkirjoja ei ole säilynyt lainkaan vuosilta 1775 -1829. Kansallisarkistossa säilytetään aikoinaan laadittuja käräjäoikeuksien pöytäkirjojen toistekappaleita, mutta Pälkäneen osalta näitäkään ei valitettavasti löydy tältä ajalta.”[vi]

                      Pälkäne-seuran kokoelmissa on merkitty 22 esinettä lahjoitetuksi Sappeesta 1930-luvulla.[vii] Niistä  valtaosa on Salimäen ulkomuseossa.  Urkon silppupetkeleessä on terässä kuvio W 1871. Varteen on kaiverrettu kummallekin puolelle puumerkki H. (kuva 7)  Urkon sirpin terässä ovat kirjaimet J.K.I.D.  (kuva 8)  Hannulasta lahjoitetun sirpin varren päässä on tunnistettavissa Tervan puumerkki, lisäksi siinä on tunnistamattomia kuvioita. (Kuva 9) Sirpin terään on  taottu ornamenttinauhaa.

                      1800-luvun loppupuolella miltei kaikki kylässä kirjoitetut asiakirjat ovat  Gustaf von Qvantenin kirjoittamia. Tämä suutari ja aatelismies oli syntyisin Kangasalta ja asui Sappeessa ainakin Hannulan ja Rantalan mailla. (Kuva 10) Vielä mainitun vuosisadan päättyessä useimmat asianosaiset käyttivät allekirjoituksena puumerkkiä,  harvemmin allekirjoitusta.

Kirjoitustaitoa löytyi kuitenkin muiltakin kyläläisiltä. Eerolan emännän Amanda Reinholdintyttären (s.1851) kirjoittama kuitti vuodelta 1876 todistaa siitä. (Kuva 11).                   Sappeelaisten puumerkkejä eri asiakirjoista: ( kuva 12)

[1] P.O.Ekko, Puumerkit ja riimut menneisyyden avaimina, Helsinki 1984

[1] Kaisa Kauranen , Kun kuokka vaihtui kynään, Hiidenkivi 3/2005

[1] P.O.Ekko, Puumerkit ja riimut menneisyyden avaimina, Helsinki 1984

[1] Maija-Liisa Heikkilän arkisto

[1]  Löytyneet paperit, Hannulan arkisto ; Pälkäneen isäntäluettelo, Ritva ja Pentti Halme, Pälkäneen historia  Vammala 1972 

[1] Hämeenlinnan maakunta-arkiston muistio 29.4.2004, Heli Niromaa, Jari Lybeck

[1] Jaakko Simolan selvitys vuodelta 2002.  Urkko : napakaira, silppupetkele, sirppi, leili ja kaksi köysikelaa; Arvela: tupakkahuhmari, kessupetkele; Hartikkala: sirppi, kirnu ja mäntä, vyyhdinkela, taltta; Hannula: kaksi sirppiä, puurasia, kehto ; Rantala: väärävartinen viikate; Hutila: leili, putina, pärepihdit;  K.Helander: puupuntari; Tauno Niemisen ja Amanda Pitkälahden jäämistö: kaksi paria suksia, suksisauvat, hiirenloukku ja sahan pingotin.

[1] MT Viikkoliite  No 5  1966  , Pentti Pekonen ,Kirkkovenekulttuuria 

vaalittu Pälkäneen Sappeella näihin päiviin saakka.