Ei maa niin tyly ole, että ei vastaan ota.
Hellät työttömän kädet, rupi laiskan takapuolessa
Tuuma ja tikki, jos ei pidä, niin menköön rikki.
Ristiä oli se Tiina-vainaankin elämä.
Joku on, että henkeä korvasta kuunnellaan.
Omaan kuppiin kiusa kiertää.
En kuulu liemiin enkä leipiin.
Noin paljon ja sen verran ja vielä vähän päälle.
Kotona se mitä kuuluu ja kylässä se mitä annetaan.
Katos kun kaste maasta.
Suu nappiin ja nappi taskuun.
Siellä ryske käy, missä asutaan.
On se niin kuumaa, että ei sitä kissa nuole.
Saman se kuskaa, on se Kalle taikka Kustaa.
Herrat on lukenut, mutta minä olen kokenut.
Noin se menee, kellä siivet on, sanoi entinen mies metsoa.
Ohkonen kun kerjäläisen kelkan naru.
Oli ennen, mutta ei ole ennää, sanoi Bööni nennää.
Hinta pian hitkastaan, kalua kauan nautitaan.
Yhlen talon koira elää, mutta kahlen näkee nälkää.
Saa olla kun Ellun kana, ei tartte munia, eikä kotkottaa. 
Kohden kahnapäätä, sivuitse silkopäätä.
Ei tallattu polku ruohoa kasva
Mitäs tuuli kiven tekee
Kun joutuu pahan pakariin, ei saa lämpömäistä, eikä pääse pois.

Ei se ole tiellä, joka seisoo kynnyksellä.
Siinä on Herra sun leiviskäs, jos et usko, niin punnitse.
Kyllä kuiva rikka hännästä rapisee.
älä luule luuta lihaks, pässinpäätä paistiks.
Jos on leipää vähemmän, niin on unta viljanmiten.
Missä mirtti viihtyy, siellä suru asuu.
Tallelle vanha pistää, vaikka ei muista.

Täytyy oppia tähtäämään, sanoi Penttilä pojalleen.
Yhdeksänä syksyinen yö, kahdeksana keväinen päivä.
Vasta lanttu kasvaa, kun riihen kolinan kuulee. 
Rauha maassa ja pappi joka pitäjässä.
Yhtäpäin yhlen jäljet.
On hyvä ääni, mutta on Ammu-vainaan nuotti.
Milläs kynnetön puuhun menee?
Kyllä se siitä, sano Koivisto.
Kyllä joukko syö, sanoi Kolun likka piimää. 
Kyllä sakki syä, jos se saakin
Toinen Töykänä, sano kerjäläispoika Keljoo.
Päästään se matokin kuolee. 
Kattoo kun sonni uutta porttia.
Kyllä puhlas hyvä on, sano Kytteeni mertaa.
Sepän hevonen ja suutarin muija on aina huonossa kenkissä. 
Parempi ryppy kenkässä, kun rakko varpaassa.
Jutut on kun lehmän ostajalla.
Pistän käteni kyynärpäätä myöten ristiin.
En riitaa rakasta, mutta en rauhaakaan rakenna. 
Seisoo kun sahapukki kuutamolla.

Ei siinä korkeelta putoa, jos luudan päältä lattiaan.
Paa paha matkaan, mene itte perässä.
Joka tuulen soutaa, se tyynen makaa.
Suruna köyhän hyvä pala
Lyhkönen virsi on pian veisattu
On kokkoo ja näkköö kun mustalaisen hevosessa
Jutut ovat kun mettäksiä, vaikka mies on kun pyy. 
Opiks keppi koiralle. 
Ei kangas kartu lähtevältä

Toista mielessä, toista kielessä.
Lämmintä kun villakopassa.
Ei ymmärrä enempää kun sika hopealusikasta.
Seisoo kun virstantolppa.
Mitä vielä, sanoi puotipoika ja pisti taas sokerin suuhunsa.
Laurina lata selkään ( alettiin ruistouko)
On kun risu veräjässä, pitkä kanto kaskessa.

Huokaus pääsee hyvinäkin päivinä, saati sitte tällaisina.
Kyllä on löyhän-köykästä meininkiä.
Alkoi reikäleivät ja selkäviikot.
Niska on kun kiulun korva
Toisessa jalassa on tallukka, toisessa ei mitään ollukka.
Kyllä aika tavaran nauttii
Ei ole matkassa majaa, muuta syöttää ja ajaa.
Ei köyhän velka kauas jouda, kun pirtissä antaa, niin porstuassa pois ottaa.
älä nyt koko poskella huula
Kyllä sen kankaan aina kutoo, kun on kuka sen rakentaa.

Se kypsän syö, joka keitetyn paistaa
Sen lintu tietää, mitä on kuvussa, ei sitä, mikä on nokassa.
Ei luutonta lihaa, eikä päätöntä kalaa.
Oma suu on lähempänä kuin kontin suu.
Nuorena muotiin ja vanhana ruotiin
On kun hylky lesti suutarin pussissa
Pyh, sanoi Reiniska
Siellä ryske käy, missä asutaan
Leikki sijansa saa, sanoi ämmä, kun sika nenän vei.
Ittelleen sika kiusaa tekee, kun kottinsa kaataa.

Köyhyys pistää kujeileen
Kyllä hyvä perästäkin kerkiää
On sekasi kun sällin paita
Milläs toinen vuohi toista auttaa, kun itsekin haapaa kalvaa
Hartiat on kun lalon ovi
Naama on kun riesunut rieväkakko
Nenä on kun rieskapuolikas
Suu on kun seittemän leivän uuni
Askelet ovat kun hokmannin tippoja
Hyppii kun kukko rohtimissa

Pää pyörii, kun varkaan vuohen kaalimaassa
Pää pyörii kun joulukuusen hakijalla
älä suulla suurentele, ellet kunnossa kykene
Ei niin sievää sakkia, ettei yhtä kompuraa joukossa
Kiertää kun täi rupea
Kaikki iloks, sanoi Piuha, kun vaivastalo paloi.
Joka ensin pussiin laitetaan, se viimeksi pois otetaan.
On suuri pää ja harvassa korvia
Onhan se vähän helpompaa, sanoi pappilan piika, kun pässiä halas
Kauppa auttaa, eikä renkin virka
Mies on kun hohtimet pystyssä

älyä tarvitaan kerjätessäkin
Terävä tekevän veitsi, tylsä veitsi tyhmän miehen
Tulta piian pohkehissa, kekäleitä kantapäissä
Hyvä tuli muorin kantapäästä, nin pahana kun se oli
Istun tohon, sanoi Hakala, kun saunan lauteilta putos.
Housut, sanoi Hollolan poika, vaikka oli vasta viikon vanha
Parempi rikkaan ruoka jäämään, kun köyhän maha repeen.
Leveästi vaan, sanoi Lavian likka
Kiljuu, kun sammakko äkeen piikissä
Musta kun rytökäärme

Ennen kurki kuolee, kun suo sulaa
Kultaa kissan kielen päässä
Ennen köyhä ottaa rikan maasta, kun rikas tähden taivaalta.
Oma kunkin hyvä' on, sammakonkin nuijapää
Ei pesu pitoa lisää
Ei köyhyys ole ilo kellekään, mutta rikkaita se naurattaa.
Ei syö särki-kalaa, eikä piika halaa.
Pitkä ja levee, kun pälkäneläinen päivä
Teppaa ja pokkaa kun Eräjärviläinen
Ei nuolu vattaa täytä, eikä silmä osaa vie.

Hyvä hevonen näkyy huononkin loimen alta
Turha nuukuus ja pieni varkaus ei auta mitään
Kun paljon puhuu, niin piippu sammuu
Jonka jalka tassaa, sen suu massaa
Kirkko on täysi, kun ei pappi mahdu
Heittää mutkaa kun Suti-Jussi nällään elellä
Työstä työhön morsianta, unesta uneen lasta
Suuhun lapsi suuretkin, päähän piika pienetkin
Lattialla lasten penkki
Omat lapset ovat lapsia, lasten lapset lapsukaisia

Leipää lapsen unessa
Piian nauru ja kanan laulu ei tiedä koskaan hyvää
Satain suvi tulee
Kun sarvee valittee, jää sohlo kouraan
Piika ei ole ihminen, eikä valakka hevonen
Jolla ei ole riihiremputinta, sillä ei ole kirkkokemputinta
Päivää Paavalista, kevättä kynttelistä
Matti kannot katkoo tai sitten jatkaa
Mitä Maariana katolla, se Vappuna vaossa (lumi)
Markku marjat roolaa

Poudaksi kuun kehä, satehiksi päivän sappi
Mikkelinpäivästä nauriit kuoppaan ja muijat pirttiin
Aattona juhla suurin, lapsena koti rakkain
Suven laukulla ollaan, sanoi akka, kun jouluaamuna viimeiset heinät lehmälle antoi
Siihen tottuu, sanoi Tohhoilan muori, kun muurin päältä putos.
Ei tauti tartu, eikä rutto rupee, ilman Luojan sallimatta
Vuoden on vaikka alimmaisena ailan vittana
Vilu viljan kasvattaa, halla terän tekee
Kaikkia se piru hullulla teettää, yksin puolarukkiakin
Ei ole entistä muuta, kun vesi ja valkee

Jonkun vihoissa on kun lämpösissä vällyissä
Suunnilleen noin, sanoi Hiisku hevosen kuolemasta.
On kun riihen seinästä revästy
Käellä menee ohrantähkä kurkkuun
Ei syöjä laihdu, eikä laiska väsy
Matit maassa miehiä, Jussia mettätkin kasvaa, Heikistä ei ole helvettiinkän 
Kun on vamma varpaassa, on kipu keskellä sydäntä
Kaakko vie kalat merestä, itä-kaakko kattilasta, luode vie lusikastakin
Suu on viisas pimeessäkin
Mistäs tulis sianpää kerjäläisen konttiin
Kyllä kullalla hoppeeta saa
Kyllä sukka suuta saa, paha kinnas kännermystä
On kun vaivasen onni tikun nenässä
On samaa maata kun maalarin housut
Yltyy kun Myllysillan perunamaa
Huhtoo kun Hurinki tulipalossa
Hajussa kasvaa, kun vaan oltua saa
Ei lehmäkään muista vasikkana oloaan
Ei lisä pahota muuta kun nenänpäässä
Tyyristä syölään eikä tyhjää
Idän ilmat ilkeimmät, pohjan pakkaset pahimmat

Mitä ennen Juhannusta sataa, se sataa laariin
Länsi taivaan luuta
Kova kovaa vastaan, sanoi akka, kun kivelle istui
Miksikäs korppi kuuraten tulee
Hauen pää on halon pää, lahnan pää on lampaan pää 
Entuut edellä käy
Maha on kun herrain rekkooli, vaan ei kasva tikkerperiä
Mihin kuorma kaatuu, siihen korsi jää
On pieni ja sievä kun kirkkopaatti
Hinnerrikkonen = hyvin vähän
Röppeli= paha flunssa
Mitä tuonasta! = Mitä ihmettä!
Rekkuloida= pyristellä vastaan
Rutakuoppa = savenottopaikka
Sutinputin = kokonaan, kerta kaikkiaan
Annoin sille aika HanksaMatin läksiäiset = kurittaa, ajaa takaa
Maitotolkkari = maitolava
Tulee kun sulen kuraa
ähhyyksissään= äkeä, kiukkuinen, hengästynyt
Aamu on iltaa viisaampi
Ei ajettu tie ruohoitu
Hiljaa hyvä työ tuleepi ajatellen aivan kaunis
Ilossa ikä kulupi kyllä pahassa vastus on
Laulu työksi huokiampi luku sielulle parempi
Maa omansa perii
Niin työ kuin tehdään
Oma maa mansikka muu maa mustikka 

Vie mennessäs, tuo tullessas, anna lehmille olkia ollessas
Sen suu massaa, jonka jalka tassaa 
Ei kaks kolmeta, eikä kolmaskaan paritta
Ilta on aamua viisaampi
Iltarusko ennustaa poutaa, aamurusko sadetta
Laitoin eilen vähän puita pesään, että tuli HUUPEEMPAA
Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä
Työ tekijäänsä neuvoo/kiittää
..., jos eletään ja terveenä ollaan
Vanhassa vara parempi
Ei makeaa mahan täydeltä
Tekijän käteen tulee hyvät ja huonot. 
Tee työs uskollisesti, niin Jumala auttaa ihmeellisesti.
Ihminen määrää - Jumala säätää.
Ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki.
Idän ilmat ilkiämmät. 
Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostaankaan.
Täytyy heittää tällä jo vesilintua, 
Turha nuukuus ja pieni vääryys ei ketään rikastuta. 
Vie mennessäs, tuo tullessas, anna lehmille olkia ollessas.
Laiskakin saa olla, muttei saamaton.
Mies tarttee, mies saa ja miehelle antaa Jumala. 
Kun kuu syntyy, jos ilma ei kolmeen päivään muutu, samaa ilmaa kestää kaksi viikkoa.



(Aino Hannula, Helena Hannula, Eufrosiina Heikkilä, Eino Heikkilä, Ester Heikkilä, Anna-Liisa Heinonen, Veikko Heinonen, Ida Jousmäki, Miina Koivunen, Helvi Leppänen, Aino Sevón)